Tervetuloa!

Tervetuloa tuoreeseen intialaisen kasvisruoan blogiini! Täältä löydät reseptien lisäksi jatkossa myös vinkkejä intialaisen ruoan vasta-alkajille ja vähän kokeneemmillekin. Suuri osa ruokaohjeista soveltuu myös vegaaneille.

Intialainen ruokakulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia, haasteita ja joskus yllättävää helppoutta. Aluksi ruoan mausteet, raaka-aineineet ja niiden käyttämisen tavat saattavat kuulostaa erikoisilta. Monet niistä ovat kuitenkin myös terveellisiä ja yllättävän edullisia, siis oikein sopivia esimerkiksi opiskelijabudjetille sekä kasvissyöjän täysipainoiseen ruokavalioon. Toisaalta raaka-aineita saattaa löytyä kaapistasi jo valmiina: tarvittaessa intialaisen aterian saa kasaan vaikka vehnäjauhoista, perunasta ja herneistä.

Blogin tausta

En tiennyt mitään intialaisesta ruoasta, kun aloin soluasuntoni keittiössä laittaa sitä vuonna 2006 nykyisen aviomieheni P:n resepteillä. Pikku hiljaa yhä useampi erikoinen nimi pakkauksessa alkoi avautua ollessani ostoksilla Helsingin Hakaniemessä Hämeentien aasialaisissa ruokakaupoissa. Ruokakärpänen puri toden teolla muutaman vuoden kuluttua, kun olin jo oppinut lisää intialaisen ruoanlaiton perusteista. Siitä lähtien olen tarkkaillut mieheni sukulaisten ruoanlaittoa, lukenut keittokirjoja, lisännyt ruoka-aineita ja jättänyt niitä pois, googlannut ja vertaillut reseptejä, pyytänyt ruokaohjetta hyvän aterian jälkeen, pohtinut epäonnistumisia ja iloinnut erityisesti siitä, jos joku muukin on nauttinut laittamastani ruoasta.

Opettelen itsekin yhä intialaisen ruoan laittamista ja yritän laajentaa osaamistani. Uskon, että mitä tahansa voi oppia, vaikkei sitä olisi aluksi osannutkaan. Päätin aloittaa ruokablogin, koska omalta osaltani halusin lisätä kasvisruoan suosiota ja mahdollisuuksia laittaa terveellistä, edullista ja maukasta ruokaa kotona. Toivon, että joku löytäessään blogini inspiroituu kokeilemaan oudolta kuulostavia mausteita ja raaka-aineita vaikka yksi kerrallaan. Erityisesti toivon saavani lukijoita, jotka olivat kuin minä kuusi vuotta sitten ja joille intialainen ruoka ei vielä ole se tutuin ruoanlaiton muoto. Samalla kuulisin kommenttiosiossa oikein mielelläni myös niistä, joille tästä ruokakulttuurista on kertynyt kokemusta. Reseptejä on hyvä muokata omaan suuhun sopiviksi erityisesti tulisuuden osalta, mutta niitä saa varioida myös muuten: onhan myös jokainen nyt klassikkona tunnettu resepti kautta historian syntynyt kokeillen, moni niistä täysin vahingossa.

Mikä sitten on autenttista intialaista ruokaa? Mieleni tekee toki itsekin pyrkiä jonkinasteiseen aitouteen, mutta välillä olen hylännyt perinteisen tavan tehdä asioita. Intiassa raaka-aineet ovat mykistävän tuoreita, mutta ayurveda-kerettiläisenä tunnustan itse käyttäväni mielelläni vihanneksia pakkasesta ja papuja säilykepurkista niiden edullisen hinnan, säilyvyyden ja helppouden vuoksi, vaikka ravintosisältö ei koskaan yllä aivan samalle tasolle kuin tuoreissa raaka-aineissa. Arkireseptini sisältävät lisäksi vihreiden chilien sijaan yleensä chilijauhetta, ja sitäkin varsin hillitysti. Ainoa ainesosa, jota en halua ruoassa käyttää, on suomalaisten naistenlehtien "intialaisissa resepteissä" usein nähty kasvisliemikuutio. Tällainen maultaan hallitseva lisäys muuttaa koko ruoan maun kovin yksiulotteiseksi, siispä se saa jäädä marketin hyllylle.

Intialaisen ruoan tyhjentävä määrittely on mahdotonta jo siksi, että maassa alueelliset ruokaperinteet eroavat suuresti toisistaan. Mieheni suku on kotoisin Pohjois-Intiasta Rajasthanin osavaltiosta, mutta hänen äitinsä vanhemmat asuvat Maharashtran osavaltiossa ja perhe itse on viettänyt koko ikänsä etelässä, Andhra Pradeshin pääkaupungissa Hyderabadissa. Niinpä heidän kotonaan on syöty sekä perinteisiä marwari-tapaan valmistettuja kotiruokia ja maharashtralaisia maapähkinän makuisia sabzeja kuin eteläintialaisia aamiaisia. P:n kaksi siskoa ovat lisäksi tahoillaan naimisissa eteläintialaisten miesten kanssa, joten heidän päivittäin valmistamansa ruokalajit ovat saaneet hyvin suoria vaikutteita andhralaisesta keittiöstä. Hyderabadissa monet muslimien suosimat ruokalajit, erityisesti biryanit, ovat nekin tuoneet oman lisänsä paikalliseen juhlaruokaperinteeseen. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä yksi suomalainen ruoanlaittaja, saadaan usein aikaan todellista ruokakulttuureja sekoittelevaa ruokaa.

Mangojauhetta?

Blogin nimi tulee amchur-nimisestä intialaisesta mausteesta. Jo ajatuksena amchur eli mangojauhe (tarkemmin sanottuna dried and powdered unripe mango) kuulosti aikoinaan niin hassulta, että siitä tuli minulle intialaisen ruokakulttuurin erikoisuuksien symboli. Tästä huolimatta en käytä mangojauhetta kovinkaan usein, mutta muutama amchurilla höystetty resepti on toki tulossa.

Pyrin saamaan tänne näin alkuun joitakin eniten käyttämiäni reseptejä aina sitä mukaa, kun opiskelukiireeni antavat myöten.

Jos kokeilet blogin reseptejä, ole kiltti ja jätä kommentti!