Minimunakoisot maapähkinäkastikkeessa - Masala baigan

Hitsin kätevä resepti illalliskutsuille - näyttää siltä, kuin olisit nähnyt suurestikin vaivaa, vaikket olekaan. :D

Majaillessani mieheni perheen luona Intiassa opiskelijavaihtoni aikana kirjoitin muistiin valtavan määrän ruokaohjeita. Kotiin tultuani huomasin kuitenkin kamppailevani muistaakseni, millaista lopputuloksen pitikään olla. Seuraavan vierailun yhteydessä keksin rakaista ongelman ottamalla kuvia ruoista samalla, kun niitä valmistettiin. Visuaalinen tuki muistille auttaa paljon!

Tällä kertaa kyseessä on jälleen maharashtralainen ruokalaji tyypillisellä maapähkinäjauheen ja kala masalan yhdistelmällä. Masala baiganissa on oleellista, että kastikkeesta saadaan selvästi ruskeaa. Tummalla kala masalalla väri saavutetaan helposti, garam masalaa ja kookosjauhetta käytettäessä kastikkeesta saattaa tulla hiukan vaaleampaa. Kastikkeen voisi tiivistää seuraavasti: käytä öljyä runsaasti ja maapähkinää hillitysti, muista kypsentää valkosipuli rusehtavaksi ja varmista, että kastike on läpeensä kypsää eli tihkuu öljyä.

Pikkuisia munakoisoja löytää Hakaniemen etnisistä ruokakaupoista, joista suurin osa saa tuoreen satsin vihanneksia torstaisin. Alkuviikosta vihanneksia tuppaakin olemaan jäljellä vain muutama naatti.

Annoksen esikuva anoppilassa. Vilkaistuani tätä uudelleen huomasin, että olin jättänyt munakoisojen varret lyhentämättä. :P

Mielestäni tämä maistuu parhaalta gheellä kuorrutetun riisin kanssa muussattuna, mutta hyvin näytti menevän alas eilisiltä vierailta roti-leipien kanssa.

Huom. täsmälleen sama resepti toimii myös okran (bhindin) tai pikkuisten hillo- tai salottisipulien kanssa munakoison sijaan.

Masala baigan lisukkeeksi neljälle

- 1 tl raijeeraa (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- kunnon loraus öljyä (sen verran, että kasarin pohja peittyy)

- 3–4 valkosipulinkynttä murskattuna

- 5-6 pientä intialaista munakoisoa

- 2 rkl maapähkinäjauhetta

- 1 tl kala masalaa (tai 1 tl garam masalaa ja 1 tl jauheeksi hienonnettua kookosta)

- chiliä maun mukaan

- vettä

- suolaa
 

1. Valmistele munakoisot: Huuhtele munakoisot ja lyhennä koison päässä olevaa vartta hiukan (tämä askel pääsi eilen unohtumaan...). Leikkaa munakoisoihin viillot noin ¾ matkalta pohjaan saakka jakaen ne joko neljään tai kuuteen osaan niiden koosta riippuen. Kurkistele vielä varovasti koisojen sisään varmistaaksesi, että niihin ei ole pesiytynyt isompia ötököitä.

Tämä munakoiso selvisi ötökkätarkastuksesta, kuten myös neljä muuta. Suomessa myytävissä vihanneksissa kutsumattomia vieraita on harvemmin, osasyy voi olla mantereiden yli matkaavien vihannesten säilytys viileässä kuljetuksen ajan.

2. Anna raijeeran poksahdella öljyssä.

3. Lisää murskattu valkosipuli sekä hiukan vettä. (Itse surautin valkosipulin vesitilkan kanssa muusiksi intialaisella blenderillä). Kypsennä jatkuvasti sekoittaen, kunnes valkosipuli alkaa saada ruskeaa sävyä. Reseptin idea on saada kastikkeeseen hiukan paahtunutta makua.

4. Lisää pannulle munakoisot. Jatka paistamista vielä hetki, kunnes valkosipuli on kunnolla ruskistunut.

5. Lisää maapähkinäjauhe, kala masala/garam masala ja kookosjauhe, chili, suolaa sekä noin 1,5 dl vettä.

6. Hauduta kannen alla välillä kääntäen munakoisoja, jotta ne kypsyvät joka puolelta. Baigan on kypsää öljypisaroiden noustessa maapähkinäkastikkeen pintaan ja munakoisojen pehmennyttyä – tämän pitäisi kestää noin 10 minuuttia.

7. Tarjoile riisin tai intialaisen leivän kanssa.

Maustettu manna-aamiainen – Rava upma

Upmaa ja tamarindipikkelssiä.

Upma on Etelä-Intiasta laajalle levinnyt aamiaisruokalaji, joka valmistetaan useimmiten mannasuurimoista (hindin sooji, tunnetaan myös nimellä upma rava). Pehmoinen upma on kyllin täyttävä kevyeksi lounaaksi, ja laiskoina hetkinä upmaa onkin tullut varmaan syötyä enemmän kuin laki sallii (varsinkin silloin, kun P oli armeijassa ja majailin parikin viikkoa putkeen yksin kotona)...

Intialaiset tekevät upmasta usein kuivahkoa. Meillä sitä syödään hitusen juoksevampana ja puuromaisempana, sillä kuivana sen syöminen tuntuu suorastaan työläältä – mutta kukin tavallaan. Autenttisimmillaan upmaa nautitaan kookoschutneyn kanssa, jonka virkaa toimittaa taloudessamme maustamaton jogurtti. Koska upma ei sinänsä ole erityisen voimakkaan makuista, kuuluu sen kanssa mielestäni oleellisesti myös jokin pikkelssi. 

Upman loiston hetki kansainvälisen kulinarismin lavalla oli mumbailaisen kokin Floyd Cardozin voitto amerikkalaisessa Top Chef Masters -finaalissa sieniä ja kookosmaitoa sisältävällä upmalla! Cardozin resepti löytyy täältä.

Upma kahdelle

- öljyä paistamiseen

- raijeera (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- 6-10 kpl currynlehtiä (kariyapak)

- 1 vihreä chili pilkottuna

- 1 tl urad daal -linssejä

- kourallinen maapähkinöitä

- 1 pieni sipuli silputtuna

- ½ iso tomaatti kuutioituna

- 1,5 dl mannaryynejä

- 6-7 dl vettä

- suolaa

1. Anna raijeeran poksahdella hetki kuumassa öljyssä ja lisää sitten maapähkinät, urad daal -linssit, pilkottu chili ja currynlehdet. Kypsennä, kunnes urad daal on saanut pintaansa hiukan vaaleanruskeaa väriä.

2. Lisää sipulisilppu. Kuullota.

3. Lisää tomaatit. Kypsennä pehmeäksi.

4. Sekoita mannaryynit vihanneksiin ja anna paistua hetki. *)

5. Lisää vesi sekoittaen jatkuvasti, jotta upmaan ei muodostu klimppejä. Mausta suolalla.

6. Hiljennä lämpöä hiukan ja anna upman hautua kannen alla välillä sekoittaen, kunnes upma on kypsää ja haluamasi paksuista.

7. Tarjoile heti valitsemiesi lisukkeiden kanssa.

*) Huom. upman voi valmistaa myös lisäämällä vihanneksiin ensin veden ja kuumentamalla sen kiehuvaksi sekä lisäämällä tämän jälkeen mannaryynit varovasti sekoittaen. Pidän kuitenkin ensiksi mainitusta tavasta enemmän, koska ryynit saavat silloin tilaisuuden imeä itseensä seoksen makua.


---

Ideoita upman variointiin

- masala upma eli mausteinen upma: lisää tuoretta inkivääriä antamaan makua sekä ripaus kurkumajauhetta paistamisen yhteydessä saadaksesi hauskan keltaista upmaa

- ”rikkaampaan” upmaan sopivat myös porkkana ja peruna

- pikaupmaan voi lisätä mitä tahansa, esimerkiksi pakasteporkkanaa, hernettä tai maissia

- cashew-pähkinät maistuvat herkullisilta upmassa maapähkinöiden rinnalla tai niiden tilalla

- sitruunamehu ja korianteri sopivat hyvin kuivan upman maustamiseen

- rava upmalla voi myös täyttää dosia eli riisi-linssilettusia

Helppo chana daal intialaiselle leivälle

Tässä on kätevä, ruokaisa resepti siihen, kun kotoa on kaikki paitsi kuiva-aineet ja sipulit loppu. Monet chana daalin reseptit sisältävät tomaattia, mutta minusta se maistuu rustiikkisen hyvältä ilmankin, kuten tässä anoppilan reseptissä.

Käyttötarkoitukseltaan paksu chana daal muistuttaa cholea eli kikhernekastiketta.

Muutamia huomioita:

- Chana sopii erinomaisesti monen intialaisen leivän, erityisesti uppopaistettujen purien kanssa. Voisin kuvitella, että chana kävisi myös fusion-ruokailuun ja kasvistortillojen täytteeksi jogurttiraitan kanssa :)

- Jos teen chana daalia riisin kanssa syötäväksi anopin reseptin mukaan, lisään reseptiin hiukan tamarindia ja teen daalista juoksevampaa.

- Tavallisesti lisäisin chanaan myös tuoreita currynlehtiä, mutta niitä ei tänään ollut varastossa – ilmankin pärjää!

- Käytän reseptiin maharashtralaista kala masalaa, mutta sen voi korvata tavallisella garam masalalla.

- Asafoetidan (hingin eli hajupihkan) tarkoitus on tässä reseptissä vähentää chanan aiheuttamaa turvotusta vatsassa, sillä linssilaatuna chana on raskaimmasta päästä.

- Jos keität chanan tavallisessa kattilassa painekattilan sijaan, keittoaikaa voi lyhentää liottamalla chanaa etukäteen muutaman tunnin ajan.

Chana daal neljälle

- 2 dl kuivaa chana daalia

- vettä

- 1/3 tl kurkumaa

- öljyä

- 1 tl raijeeraa (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- asafoetidaa/hing

- 1 sipuli pieneksi silputtuna

- 2-3 valkosipulinkynttä murskattuna

- chilijauhetta maun mukaan

- 2 tl korianterijauhetta

- 1 tl kala masalaa/garam masalaa

- korianteria koristeluun

1. Keitä chana daal painekattilassa kurkuman kanssa (chana daal vaatii 4-5 vihellystä). Tavallista kattilaa käytettäessä chana on syytä liottaa ensin. Chana on kypsää, kun se vielä säilyttää muotonsa mutta murenee painamalla kevyesti sormien välissä.

2. Anna raijeeran poksahdella öljyssä hetki ja lisää pari tuprahdusta asafoetidaa. (Lisää tässä vaiheessa myös tuoreet currynlehdet, jos niitä on saatavilla.)

3. Lisää sipulit ja valkosipulimurska. Kypsennä lähes valmiiksi.

4. Lisää chili, korianterijauhe ja kala masala/garam masala ja jatka  paistamista hetki.

5. Lisää noin 2 dl vettä. Keitä seosta, kunnes öljyä nousee keitoksen pinnalle – näin lopputuotteesta tulee maukkaampi.

6. Sekoita linssit ja suola seokseen. Anna kiehahtaa.

7. Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoile intialaisen leivän kanssa. Chanan ja leivän seuraksi sopii hyvin myös silputtu punasipuli, jokin pikkelssi, raita tai paksu turkkilainen jogurtti.

Kurkumamaito kurkkukivun hoitoon – Haldi doodh

Kaikkien flunssaisten intialaislasten inhokki suosikki, haldi doodh.

Myöhäissyksyn myrskyn iskiessä ja flunssasesongin alkaessa on hyvä varautua pikkunuhien ja kurkkukipujen hoitoon. Intialaiset äidit ja isoäidit tiesivät kurkuman terveysvaikutuksista jo kauan ennen kuin länsimainen tiede todensi kurkuman voimakkaan antibakteeriset, tulehduksia hillitsevät ominaisuudet. Myös tuore inkivääri auttaa taistelemaan flunssaa vastaan, ja yhdessä pippurin kanssa se avaa hengitysteitä.

Minun on nyt kerrottava, etten itse pidä kurkumamaidosta: mielestäni se on liian, no, kurkumaista. Pahinta on, jos mukin pohjalta löytyy vielä yllätyksenä iso kasa pulverimaista kurkumaa, joka ei ole liuennut maitoon (tämäkin on kotettu, ja tuo surullinen tapaus vaikuttaa edelleen syvästi suhteeseeni kurkumamaitoon). P kuitenkin pyytää välillä tekemään tätä, kun olo on flunssainen tai muuten vaan heikko, joten oletan, että se ei ole niin kamalan makuista.

Kurkumamaitoon voi siis suhtautua joko kauhunsekaisesti vältellen tai viileän pragmaattisesti: onhan se terveellistä, vaikkei lämpimästä keltaisesta maustemaidosta maun puolesta tykkäisikään. Muutamat taas pitävät kurkumamaitoa nektarin kaltaisena herkullisena ihmejuomana, jota voi nauttia milloin vain terveydentilan kohentamiseksi.

Mene ja maista itse.

Kupillinen kurkumamaitoa flunssaiselle

- kupillinen (2+ dl) maitoa

- puoli teelusikallista jauhettua kurkumaa

- tuoretta inkivääriä

- kunnon ripaus jauhettua mustapippuria

- ripaus jauhettua kaardemummaa

- sokeria maun mukaan

1. Laita kaikki ainekset kattilaan.

2. Varmista, että kurkuma liukenee maitoon...

3. Kuumenna kiehuvaksi, hiljennä sitten lämpöä ja anna hautua hetki.

4. Sekoita uudelleen ja siivilöi inkiväärinpalaset juoman seasta.

5. Nauti lämpimänä ennen nukkumaanmenoa parhaan terveysvaikutuksen aikaansaamiseksi.

Kun elämä antaa sitruunoita

Vaatimaton keittiö amerikkalaiseen NRI-tyyliin (classybro.com).

Blogin tauko on venähtänyt jo luvattoman pitkäksi – pahoitteluni siitä! Mielelläni syyttäisin viivästyksestä muuan akateemista lopputyötä, joka sekin kaipailee kirjoittajaansa. Keskittymistä graduun taas voisi edesauttaa, mikäli ymmärtäisin lopettaa pätkätöiden tekemisen, mutta minkäs teet: en osaa enää olla poissa työelämästä. Onneksi tarjolla on toistaiseksi ollut kiinnostavia työtilaisuuksia.

Lähestyvä valmistuminen ja erään elämänvaiheen päätös saa ihmisen luontevasti miettimään olemassaoloaan uudella tavalla. Tämänkertainen kirjoitus ei käsittelekään niinkään reseptejä, vaan elämän (oikeammin keittiön) järjestämistä. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt suoraviivaistamaan kotimme olemusta, mikä on minulle lähtökohtaisesti vierasta, sillä luontainen asuinympäristöni tila on aina ollut jonkinasteinen luova kaaos.

Pätkätöiden, opintojen, niiden oikeiden töiden hakemisen, vapaa-ajan ja jonkinmoisen itsensä kehittämisen yritysten keskellä erään asian kuitenkin ymmärtää nopeasti: aikaa ei ole tuhlattavaksi, kun ihminen saapuu kotiin. Toimiva ja hyvin järjestetty koti mahdollistaa arkiaskareiden sujuvuuden ja estää sen, että kotiin päästyään sitä käyttäisi aikaansa täysin turhiin toimiin, kuten ylimääräisten tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen, kun oikeaa kattilaa ei tahdo löytyä tavaranmäärän takaa, tai kaupassa käymiseen, kun huonosti järjestelty keittiön kuivakaappi on nielaissut uumeniinsa raaka-aineet, joita olisi itse asiassa ollut kotona jo valmiina.

Erään keittiön tarina

Ensi kerran tulin vakavasti ajatelleeksi keittiön uudelleenjärjestystä muuton yhteydessä. Vaihtaessamme asuntoa vuodenvaihteessa yksi alkuperäisistä kriteereistäni oli, että tulevan keittiöni olisi oltava entistä suurempi, sillä oikeasti tarpeellisten ja käytössä olevien tarvikkeiden lisäksi kamppailin vanhassa asunnossamme ylimääräisten kattiloiden (muun muassa erityisen parsalle tarkoitetun korkean kattilan), uunivuokien, blenderien ja sauvasekoittimien, kahden vispilän, eriparisten mukien ja eri sarjoihin kuuluvien juomalasien, espressokoneen (emme edes juo suodatinkahvia), vedenkeittimen (edelleen käyttämätön ja paketissaan), muffinivuokien, kolmen eri hot-potin eli chapatteja lämpimänä pitävän astian (yksi riittää mainiosti), ylitsepursuavan lautasliinavaraston (mistä ihmeestä niitä oikein kertyykään, ja miksei niitä koskaan tule käytettyä?), kaulimien, paistinlastojen, eri mallisten kauhojen (heitin kyllä muuan hellalla sulaneen muovikauhan pois) ja pakasterasioiden (ne lisääntyvät salaa pimeässä - onko pahempaa keittiövitsausta olemassakaan?) sekä tietenkin ruokatarvikkeiden, kuten mausteiden (tunnustan, etten ole vielä kertaakaan kokeillut idli-masalaa), eri muotoista pastaa sisältävien pussien, käyttämättömäksi jääneiden maustettujen teelaatujen (ne eivät sovi chaihin), kahden hunajatölkillisen (kas tässä toinen raaka-aine, joka ei toimi chain kanssa), tomaattipyreen (kun sellainen kuulemma kuuluu jokaiseen kuivakaappiin), soijarouheen (kasvissyöjän klassikko, mutta itse laitan soijaruokia erittäin harvoin), vierasvaraksi hankittujen keksien, kuivahedelmien, kahden kilon riisijauhopussin (on minun jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä tästä eteläintialaisia chakkaluja), kuivattujen kidney-papujen (säilykkeet ovat helpompia eivätkä vaadi etukäteissuunnittelua) ja valmiskiisselipulverin (täh?) kanssa. Siivouksen yhteydessä löysin kaapeista muun muassa neljä purkkia ruokasoodaa ja kolmea eri leivontakaakaota. Meillä on myös gheetä eli kirkastettua voita noin pataljoonan tarpeisiin.

Oman haasteensa keittiön ylläpitämiseen tuo se, että meillä laitetaan ruokaa kahdesta eri kulttuurista, joten kaapissa tulee hyysättyä samaan aikaan varsin monenlaista ruokatavaraa ja keittiövälinettä. Myös keräilijänvaisto ohjaa haalimaan keittiön täyteen ”kaikkea, mitä nyt voisi joskus tarvita” ja opiskelijabudjetti taas työntämään ruokaa kärryyn kerralla usemman tölkin silloin, kun se on kaupassa halvimmillaan (tämä on syy muun muassa siihen, että meillä on näin marraskuussa kaapissa kaksi litraa pian vanhaksi menevää vaaleaa glögijuomaa viime joulunpyhien alennusmyynnin jäljiltä).

Joka tapauksessa olin jo etukäteen innoissani, että asunnon vaihdon myötä saisin tietenkin entistä suuremman ja toimivamman keittiön sekä Täydellisesti Järjestellyn Ruokakaapin (TM), jossa tilan puute ei enää olisi ongelma. Varmasti myös parsakattilani mahtuisi arvoiselleen paikalle!

Täysin suunnitelmien vastaisesti päädyimme sitten tietenkin muutoin oikein viehättävään huoneistoon, jossa on – voi kyllä – keittiökomero, joskin suurehko sellainen.

Bloggaajan oma keittiö ennen muuttoa sisään asuntoon.

Kesän Intian-reissulta oli sitten pakko tuoda sekä cashew-pähkinämakeisia että huoneenlämpöä kestäviä ladduja (kotiin tultuaan niitä ei raaski syödä, koska tietää niiden silloin loppuvan), pikkelssejä (jääkaapissa jo vuoroaan odottavien seuraksi), suolattuja pistaasipähkinöitä (olisin oikeastaan halunnut niitä tavallisia), kotitekoisia mausteita iso satsi seuravaan vuoden tarpeisiin (riittäisi kahdeksikin...) sekä 20 pussia Bru-kahvia (mutta yksi pussi on vain 50 grammaa!). Tällä hetkellä tilanne onkin se, että ylimääräiset daalit ja muut kuiva-aineet ovat makuuhuoneemme lipastossa. Ratkaisu kai sekin?

Kriisi

Hiljattain ymmärsin, että olin lähtenyt lähestymään ongelmallista yhtälöä väärästä päästä.

Syynä kaaokseen ei ollutkaan liian vähäinen tila, vaan aivan liian suuri määrä tavaraa.

Ja tässä kultainen ajatus, jonka bongasin eräästä kodin järjestykseen tähtäävästä blogista: aivan kaikkea ei ole tarpeen pitää kotona jatkuvasti.  Sen sijaan, että varautuisi jatkuvasti maailmanlopulliseen ruokapulaan gourmet-menulla, voi haastaa itsensä ja kehitellä jotakin uutta käsillä olevista aineksista. On sitä paitsi ihan OK ja suorastaan suositeltavaakin ostaa jotakin vasta silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee, tai siis vasta tarpeen ollessa välitön: olet päättänyt tehdä illalla ranskalaista ruokaa, joten tarvitset timjamia. Minä en esimerkiksi koskaan tarvitse timjamia, joten ei sitä olisi ollut syytä hankkia maustekaappiin vain kokoelman vuoksi, hyvän tarjouksen takia tai siksi, että ajattelin hyllyssä nököttävän timjamin jotenkin maagisesti tekevän minusta paremman ruoanlaittajan.

Todellisuudessahan halusin kyllä olla ihminen, joka käyttää sujuvasti kuivattua timjamia ja muita yrttejä. Koska en silti ole, ylimääräisiä mausteita oli aivan turha haalia käyttämättömiksi kaappiin syyllisyyttä aiheuttamaan. Menetin timjamin vuoksi tilaa, rahaa ja palasen mielenrauhastani aina, kun näin sen hyllyssäni.

Helppo ratkaisu olisi varmaankin ollut sysätä ylimääräiset tarvikkeet jonkun toisen vaivoiksi (tai iloksi). Mielestäni oli kuitenkin tärkeää, että otan vastuun ostoksistani: täysin syömäkelpoista ruokaahan heitetään länsimaissa jo pois valtavia määriä. Kaikenlaisesta ostamisesta on sen sijaan tehty psykologisesti helppoa. Suoranainen tuhlauskaan ei ole niin tuomittavaa, kun sitä näyttävät tekevän kaikki muutkin.

Omalla kohdallani totesinkin, että mikäli luovuttaisin ja kärräisin soijarouheen kasvissyöjätutulle, lahjoittaisin riisijauhon andhralaisille ystävilleni ja kippaisin glöginloput heikkona hetkenä salaa viemäriin, pääsisin turhan helpolla enkä todennäköisesti oppisi kokemuksesta mitään. Sen sijaan haluan kohdata keittiökomeroni edessä olevan haasteen ja valmistaa käytettävissä olevista aineksista jotakin uutta, jotta muistaisin seuraavan kerran hillitä itseni ruokakaupassa sekä oppia prosessissa hiukan monipuolisemmaksi ruoanlaittajaksi.

Kohti luovaa keittiöminimalismia

Kesätyöni loputtua solminkin itseni kanssa sopimuksen käyttää ruoanlaittoon mahdollisimman usein vähintään yhtä ”ylimääräistä” raaka-ainetta. Olin mahdottoman ylpeä hoksatessani, että voin tehdä kekseistä, kuivahedelmistä, kaakaosta, voista ja agavesiirapista jääkaappikakun (suosittelen!), valmistaa manteleista ja hunajasta hunajapaahdettuja pähkinöitä ja käyttää kuviopastaa, tomaattipyreetä, soijarouhetta ja ylimääräisiä mausteita minestronekeittoon tai soijabolognaiseen – aivan tavallisia reseptejä, joita en vain ollut tullut ajatelleeksi, sillä keittiökaaoksessa ei näe metsää puilta. Espressokone myytiin sekin jo kirpputorilla, ylimääräisiä ruoanlaittovälineitä taas annoin veljelleni ja kierrätykseen.

Ja kun saan käytettyä soijarouheen loppuun, en osta uutta, ennen kuin sitä aidosti tarvitsen. Kaapissa on aina niin paljon kaikkea muuta syötävää, ettei hätävaraksi ostamisessa ole itselleni tämän kyseisen raaka-aineen kohdalla mitään järkeä. Sen sijaan minulle on varsin arvokasta saada a) maukasta ruokaa lautaselle, b) tilaa ja selkeyttä kaappiin tuhlaamisen välttämiseksi ja c) aikaa muuhunkin kuin ylimääräiseen tavaraan kompasteluun.

Vaikka tilanne ei olisi päässytkään näin pahaksi, epäilen, että monella muullakin on hyllyjensä kätköissä muutamia näennäisen tarpeettomia ruoka-aineita, tai ainakin liian täyden tuntuiset kaapit. Sama pätee varmasti myös pakastimeen. Kannustan hakemaan lisäinspiraatiota keittiön tyhjentämiseen googlaamalla esimerkiksi ”use up pantry items”. Asiasta on kirjoitettu aiemmin muun muassa täällä:

http://smallnotebook.org/2012/05/07/use-up-the-pantry-clutter/

ja täällä:

http://www.keeperofthehome.org/2012/06/the-benefits-of-eating-down-the-pantry.html.

Jos kaapeissa majailee ylimääräisiä taikka pian vanhaksi meneviä ruoka-aineita, joista haluaisi kernaasti eroon, voi koettaa etsiä kirjoittamalla hakukoneeseen raaka-aineiden nimet englanniksi + recipe.

Siispä: kun elämä antaa sitruunoita, tee niistä jotakin. Ihan mitä vaan. 

Seuraavalla kerralla muistatkin jo ostaa sitruunoita vasta silloin, kun niitä oikeasti tarvitset.

"Out of station"

Terveisiä varsin aurinkoisesta Hyderabadista! Vietämme P:n kanssa täällä kesälomaa 6.7. asti. Anoppila onkin jonkin aikaa aivan täynnä ihmisiä, joten tietokoneelle ehtii harvoin. Uusia postauksia näin ollen luvassa todennäköisesti vasta heinäkuussa - siihen asti nautin Intian antimista, kuten tästä matki kulfista eli rustiikkisesti saviruukusta tarjoillusta kulfi-jäätelöstä sekä käynnissä olevasta mangosesongista.


Jäätelö täytyy syödä nopeasti, kun sisällä on illallakin lämmintä vaatimattomat 31 astetta.

 Hyvää kesää myös sinne koti-Suomeen!

Viiden linssin muhennos - Panchratan daal

Soseutettu tomaatti värjää daalin hauskan punertavaksi.

Suurimman osan ajasta otamme molemmat töihin evääksi joko jotakin daalia, riisin kaveriksi sopivaa papuja tai herneitä sisältävää sabzia tai pilahvia. Tämän vuoksi on tärkeää, että daalin reseptejä on mahdollisimman monta, jotta vaihtelevaa syötävääkin riittää. Viiden linssin muhennos on jälleen yksi variaatio.

Kuten aiemminkin mainitsin, joudun metsästämään linssireseptejä, sillä P:n kotona niitä ei ole käytössä kovin montaa. Anoppini tekee kyllä erittäin maukasta ruokaa, mutta hänen laittamastaan daalista en erityisesti välitä: se on nimittäin niin juoksevaa, että en oikein hahmota sen funktiota illallisella. Tuosta nestemäisestä daalista käytetään osuvaa nimitystä patli daal, ohut tai laiha daal. Kun sen kaataa riisin päälle, liemi solataa riisikasan läpi värjäten sen kellertäväksi ja päälle jää raijeeran ohella killumaan muutama currynlehti ja sipuli. Vaihtelua tuovat lähinnä pienet muutokset maustepaletissa. Kun itse laiton daalia anoppilassa, valitus oli aina sama: ”kuka ihme tätä näin kiinteänä voi syödä!” (Suurin osa Intiaa ainakin, mutta makunsa kullakin...aistitteko ulkomaalaisen kokin katkeruuden? :D) Patli daalin kanssa tarjoillaan sitten kyllä myös muussattua maustamatonta daalia eli keitettyä ja sileää toor daalia, johon on lisätty vain suolaa. Lusikallinen tai pari tätä plain daalia aterialla on silti mielestäni kovin vähän, kun otetaan huomioon linssien asema kasvissyöjien tärkeimpänä proteiinin lähteenä.

Jotkut kasvissyöjät ryhtyvät lännessä syömään lihaa, monet puolisonsa vaikutuksesta – oma mieheni taas on ryhtynyt nauttimaan juoksevien linssiliemien sijasta vaimonsa laittamia kiinteitä daaleja, joita kotona ei syöty. (Ovatkohan nämä asiat ihan vertailukelpoisia?) Tämä on yksi resepti, josta P pitää erityisesti. Panchratan daal eli ”viiden jalokiven daal” on kotoisin  Rajasthanin osavaltiosta, mutta koska anoppilasta tämä perinteinen resepti puuttuu, olen päätynyt tähän ohjeeseen vertailemalla muita reseptejä ja yhdistelmällä niistä mieleiseni.

Panchratan / panchmel daal (kahdelle)

- 2 kukkurallista ruokalusikallista kutakin seuraavista: chana daal, toor daal, urad daal, masoor daal, mung daal. Itse käytän kuorittuja ja halkaistuja linssejä, mutta myös kuorelliset käyvät, ja niitä näkeekin usein alkuperäisversioissa.
- ripaus kurkumaa

- hiukan tavallista runsaammin öljyä paistamiseen

- 1 tl jeeraa (juustokuminansiemeniä)

- ripaus asafoetidaa (hajupihka l. hing)

- 1 sipuli silputtuna

- 1 ½ tl inkivääri-valkosipulitahnaa

- 1 tomaatti soseutettuna

- 2 tl korianterijauhetta
- chilijauhetta maun mukaan

- ½ tl garam masalaa
- suolaa

- päälle: tuoretta korianteria

1. Keitä linssit painekattilassa kurkuman kanssa kolmen vihellyksen ajan. Linssit voi keittää myös tavallisessa kattilassa, mutta keitä tällöin paksu chana daal erikseen ja muita pitempään tai liota sitä muutama tunti ennen keittämistä.

Panchratan daalissa on kiinnostava koostumus: keittämisen jälkeen osa linsseistä on soseutunut, jämäkämmät (kuten chana daal) säilyttävät muotonsa. Kaikkien pitäisi kuitenkin olla kyllin pehmeitä syötäväksi.

2. Kuumenna pannulla öljyä hiukan runsaammin, jotta tomaattisoseen kypsyttäminen on helpompaa. Anna jeeran sihistä öljyssä hetki ja tupruttele sekaan hajupihka.

3. Lisää sipulit ja valkosipuli-inkivääritahna. Paista kypsäksi.

4. Lisää jauhetut mausteet.

Sipulisilppu ja mausteet.

5. Lisää tehosekoittimessa sileäksi soseutettu tomaatti. Paista, kunnes öljy erottuu seoksesta.

Valmiit sipulit tomaattikastikkeessa. Tehosekoittimella soseutettu tomaatti antaa enemmän makua kuin pilkottu, joten sitä ei tarvitse kovin suuria määriä.

6. Sekoita linssit sipuli-tomaattiseokseen ja mausta suolalla. Lisää vettä tarvittaessa ja anna kiehua hetki hiljaisella lämmöllä.

7. Ripottele päälle tuoretta korianteria ja nauti riisin kera.

Porkkanakeitto inkiväärillä - Gajar adrak ka shorba

Porkkanakeitto inkiväärillä ja appelsiinilla paistattelee kuvauksen ajan päivää parvekkeella.

Omistan hyllyllisen keittokirjoja, joiden kauniisiin kuviin ja värikkäisiin kansiin hurahdan helposti kirjakaupassa. Helsingin Akateemista välttelen tällä hetkellä, jotta en tuntisi jääväni paitsi sen upeista intialaisista keittokirjoista, joihin budjetti ei kuitenkaan veny – eräskin upea teos maksaa 70 euroa ja on niin kummallisen muotoinen, ettei edes mahtuisi hyllyyni.

Toinen syy, miksi minun pitäisi pysytellä kaukana keittokirjoista, on se, etten lopulta saa niistä käyttööni kuin muutaman reseptin. Kotiin tultuani käy usein niin, että jaksan selailla ostokseni läpi, mutta kokeilla oikeasti korkeintaan muutamaa ohjetta. Jos ensimmäinen yritys menee vielä pieleen, en edes välitä koettaa onneani kirjan muiden reseptien kohdalla.

On keittokirjoista kuitenkin se ilo, että saan täältä Suomestakin käsin hiukan lisää osviittaa siihen, millaisia vihannes- ja makuyhdistelmiä intialaisessa keittiössä onkaan keksitty. Samantyyppisiä reseptejä voi sen jälkeen etsiä vaikka blogeista ja päätyä omille korville hyvältä kuulostavaan versioon. Hiukan ongelmallista on kuitenkin, että ruokalajia koskaan maistamatta en välttämättä tiedä, millaista ruoan olisi edes tarkoitus olla, joten saatan tehdä valmistusprosessissa tietämättäni virheitä. Esimerkiksi yksikään keralalaisen keittiön resepti ei toistaiseksi ole onnistunut käsissäni haluamallani tavalla. Monet intialaiset keittokirjat ovat sitä paitsi yleisteoksia, joissa alueelliset ja kotiruoanlaiton vaikutteet on enemmän tai vähemmän siloteltu pois: niistä ikään kuin puuttuu persoonallisuus ja se henkilökohtainen vivahde, joka tekee ruoasta vielä maukkaampaa. Kasvissyöjälle useimpien hakuteoksien resepteistä on lisäksi jo valmiiiksi jokseenkin hyödyttömiä melko suuri osa.

***

Olipas epähoukutteleva johdanto, kun aion nyt kuitenkin postata tähän keittokirjasta bongatun reseptin. :D Joskus nimittäin onnistaa, ainakin sen yhden ohjeen verran. ”The Healthy Indian Kitchen” -teoksessa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä tähän kevyeen porkkanakeittoon, jossa mausteina on inkivääriä, kanelia/kassiaa ja appelsiinia. Huomion kiinnittymiseen saattoi vaikuttaa se, että tämä resepti on kirjassa ensimmäisenä. Ohje on vuosien varrella osoittautunut erittäin luotettavaksi. Raasteena kypsennetty porkkana soseutuu helposti samettiseksi, ja maut sointuvat kokonaisuutenakin yhteen.

Itse kirja käsittelee ayurveda-ruokavalion mukaista ruokaa, joten tiedoksi pitta-henkilöille: tätä ei suositella teille, sillä keitto on perusluonteeltaan lämmittävää. (Tunnustan, että itse en tosin ole edes jaksanut selvittää, mihin kolmesta ayurveda-tyypistä kuulun.)

Monisha Bharadwaj: The Healthy Indian Kitchen. (Carlton Books Ltd., 2003.) Kirjan ohjeet ovat moderneja versioita intialaisista klassikoista ja kevyttä intialaisvaikutteista terveysruokaa.

Porkkanasosekeitto kahdelle (tai neljälle illallisen alkuruokana)

- 4 keskikokoista porkkanaa raasteena

- 1 rkl öljyä paistamiseen

- pieni pala tuoretta inkivääriä silputtuna

- pätkä kanelia tai kassian kuorta

- 3 dl vettä

- 1 tl sokeria

- suolaa

- loraus kermaa
- yhden appelsiinin mehu

- haluamasi määrä vettä laimentamiseen

- päälle: tuoretta korianteria

1. Paista kanelia/kassiaa ja inkivääriä öljyssä hetki.

2. Lisää porkkanaraaste. Paista, kunnes porkkana on hiukan kuullottunut.

3. Lisää 3 dl vettä (tai sen verran, jotta raaste peittyy. Jos keitto on alussa liian nestemäistä, vettä on vaikea saada vähentymään, joten sitä on parempi lisätä tässä vaiheessa vain vähän).

4. Kun porkkanaraaste on kypsää, poista kanelin/kassian pala ja siirrä kuuma seos jäähtymään hetkeksi soseuttamista varten. Sekoita intialaisella tehosekoittimella tai tavallisella sauvasekoittimella tasaiseksi.

5. Kuumenna keitto uudelleen kiehuvaksi. Lisää suola, sokeri, kerma, appelsiinimehu ja vettä nesteeksi haluamasi määrä. Älä jatka keittämistä appelsiinimehun lisättyäsi.

6. Tarjoile korianterisilpun ja leivän kanssa.

Linssejä perunalla ja pinaatilla - Aloo masoor daal

Huomasin jossakin vaiheessa, että käytin arki-daaleissa lähes aina pohjana toor daal -linssejä, välillä mung daalia, muita vain harvoin. Kun tarjolla kuitenkin on niin monia muitakin linssivariantteja, joissa kussakin on oma kiinnostava makunsa, miksen opettelisi käyttämään niitä muitakin ja laajentaisin arkiruokien repertuaariani?

Ajatus vain vahvistui, kun eräänä iltana P toi ystävänsä luota tuliaisina tämän vaimon tekemää masoor daalia, jossa oli intialaista pullokurpitsaa (bottlegourd, hind. lauki). Olin itse kotona valmistautumassa  viime tingassa seuraavan aamun tenttiin ja otin minua varten kiikutetun illallisen kiitollisena vastaan. Luulin daalin pullokurpitsaa perunaksi, ennen kuin maistoin sitä. Aloin samalla pohtia, löytyisiköhän netistä masoor daalin ja perunan yhdistäviä reseptejä. P:n perhe ei masoor daalia juuri käytä, joten olen joutunut etsimään punaisten linssien ohjeet muualta, niin esimerkiksi myös linssikeiton.

Päädyin käyttämään lähteenä tätä peruna-pinaatti-daalin reseptiä, jota muutin keittämällä sekä linssit, perunat että pinaatin painekattilassa. Jos et omista tai käytä painekattilaa, voit valmistaa ruoan alkuperäisen ohjeen mukaan. Kannattaa varmistaa, että linssit ovat keittämisen jälkeen kermaisen pehmeitä eivätkä enää jauhoisia.

Tässä daalissa ratkaisevaa on nähdäkseni jauhetun jeeran käyttäminen mausteena, muuten valmistus ja mausteet (intialaisen ruoan pyhä kolminaisuus eli kurkuma, korianterijauhe ja chili) ovat samat kuin monissa muissakin peruslinssipadoissa.

Suorastaan idioottivarma daal-resepti, josta tulee aina herkullista!

Aloo masoor daal (neljälle yhtenä illallisen ruokalajina)

- 1,5 dl punaisia halkaistuja masoor daal –linssejä

- 1 suuri peruna

- runsaasti tuoretta pinaattia

- 4 dl vettä keittämiseen

- öljyä paistamiseen

- 1 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä (jeeraa)
- hajupihkaa eli asafoetidaa (hing)

- 1 sipuli silputtuna pieneksi

- valkosipuli-inkivääritahnaa

- 1 iso tomaatti kuutioituna

- ripaus kurkumaa

- 2 tl korianterijauhetta

- 1/2 tl jauhettua juustokuminaa (jeeraa)
- chilijauhetta maun mukaan

- suolaa
(- limetin tai sitruunan mehua)

1. Huuhtele linssit. Paloittele pinaatti suurpiirteisesti ja kuutioi peruna (älä liian pieneksi). Aseta painekattilaan kiehumaan yhden vihellyksen ajaksi ja siirrä pois liedeltä.

Sekä linssit, pinaatti että peruna kypsyvät painekattilassa erityisen nopeasti. Halkaistu masoor daal on kuitenkin helppo keittää myös tavallisessa kattilassa.

Painekattila Prestige-merkiltä. Pelkäsin näitä intialaisia viheltäviä kattiloita pitkään, kunnes huomasin, kuinka  pehmeitä linssejä niissä saa aikaiseksi.

2. Kuumenna öljy ja lisää jeera tirisemään pannulle hetkeksi. Tupruttele pannulle hiukan asafoetidaa/hingiä.

3. Lisää paistumaan sipulit ja inkivääri-valkosipulitahna. Anna sipulin kuullottua.

4. Lisää mausteet, tomaatti ja suola. Jatka paistamista, kunnes öljy erottuu seoksesta, ja sekoita linssien joukkoon.

(5. Halutessasi: lisää päälle limetin tai sitruunan mehua.)

Tomaattikeitto etelästä - Rasam #1

Andhra Pradesh keittiössäsi.

Opiskellessani Hyderabadissa asuin P:n isosiskon perheen luona. Sisko (jota kutsuin hindin sukulaisuustermillä Didi, isosisko) on naimisissa telugumiehen kanssa ja laittaa siis pääasiassa miehensä maun mukaista eteläintialaista ruokaa.

Ihmettelin sitä, kuinka nopeasti sisko sai kasattua aivan valtavankokoisen ja monipuolisen illallisen: joitakin lounaalta jääneitä ruokalajeja, tuoretta riisiä ja yhdestä kahteen aivan uutta ruokalajia, jolloin thali-lautasella oli loppujen lopuksi viidestä kuuteen erilaista kekoa sabzeja ja lisäkkeitä. Usein pöydässä oli tomaatti-rasamia, josta hiukan yllättäen tuli suosikkini riisiin ja jogurttiin yhdistettynä – tavallisesti kun en välitä kovin nestemäisistä ruoista. Kaiken lisäksi Didi valmisti illallisen aivan käsittämättömän nopeasti: muutama minuutti keittiössä, ruoat tulelle, väliaikana muita askareita ja lopuksi vain viimeistelemään kypsyneet ruoat. Jos minulla jonakin päivänä on puolet Didin tehokkuudesta, voin väittää onnistuneeni intialaisen ruoan laittajana.

Tämän kotoisan ja konstailemattoman rasam-reseptin helppous on todellakin hiottu huippuunsa, mutta makujen tasapainon kanssa on oltava huolellinen: jos tamarindia on turhan paljon, rasamista tulee liian hapanta syötäväksi. Kerran valmistaessani tätä ruokalajia veljeni totesi hyvin kuvaavasti minun laittavan ”keitettyjä tomaatteja”. Ilman riisiä tämä rasam toimisi hyvin myös laihdutusruokana, sillä se sisältää todellakin lähinnä vettä, tomaattia ja mausteita. Rasam kannattaakin aterialla yhdistää johonkin proteiinipitoiseen ruokalajiin, kuten daaliin, herneisiin tai papuihin, tai sen joukkoon voi lisätä pari lusikallista keitettyjä ja survottuja toor daal -linssejä. Jos rasamista haluaa astetta tummemman sävyistä, tomaatit voi soseuttaa sen sijaan, että ne keittäisi kokonaisina.

Hyvin kypsyneiden ja makeiden tomaattien lisäksi hyvän rasamin salaisuus on laadukas maustesekoitus, joista parhaaksi väitän MTR:n Rasam Powderia. Sitä on saatavilla myös Suomesta.

Helppo rasam

- 5 dl vettä

- 2 maapähkinän kokoista palaa tamarindia

- ½ tl punaista chilijauhetta

- 2 pientä maukasta tomaattia, leikattu neljään osaan

- 10 currynlehteä

- noin 15 oksaa tuoretta korianteria (vain lehdet)

- suolaa

- 1 tl rasam-jauhetta

Baghaar (öljykuorrutus päälle):

- 1 rkl öljyä

- raijeera

- hajupihkaa (asafoetida/hing)

1. Lisää vesi, tamarindi, tomaattilohkot, osa tuoresta korianterista, currynlehdet, chilijauhe ja suola kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi.

2. Anna kiehua keskilämmöllä 15–20 minuuttia kannen alla, kunnes tomaatit ovat pehmenneet.

3. Lisää rasam-jauhe ja loput korianterista.4. Paista nopeasti öljyssä raijeera ja hing. Kaada rasamin joukkoon.

5. Tarjoile osana eteläintialaista illallista riisin ja maustamattoman jogurtin kanssa.

Keitto roti-leivistä

Roti-keitto on täyttävää ja toimii hyvin kylmänä talvi-iltana tai arkilounaana.

Kuten daal vadojen yhteydessä totesin, linssikastikkeen jämiä on varsin helppo käyttää uudelleen eri tavoin. Mutta mitä tehdä illalliselta yli jääneille roteille tai chapateille, jotka uudelleenlämmitettyinä seuraavana päivänä maistuvat jo pahvilta? Tässä ehdotus: pilko leivät täyttävään keittoon.

P:n äiti on taloudesta tarkkana intialaisrouvana oppinut käyttämään ruokaa tehokkaasti uudelleen, ja tämä keitto on hänen reseptinsä. Resepti on varsin helppo, sillä se muistuttaa peruselementeiltään daalia maapähkinäjauhetta lukuunottamatta. P pitää kovasti tästä kotoisan makuisesta, vaatimattomasta keitosta. Parhaimman tuloksen saa - kuten aina - käyttämällä tuoreita currynlehtiä kuivattujen sijaan.

Kevyt suuruste ruokaan tulee maapähkinäjauheesta ja leivistä keitettäessä irtoavasta tärkkelyksestä.

Roti-keitto kahdelle

- öljyä paistamiseen

- raijeera (juustokuminansiemeniä ja mustia sinapinsiemeniä)

- 6-7 tuoretta currynlehteä

- 2 valkosipulinkynttä murskattuna

- ½ sipuli ohueksi suikaloituna

- 1 vihreä chili pilkottuna

- ripaus asafoetidaa (hing)

- ripaus kurkumajauhetta

- 2 tl korianterijauhetta

- 2-3 rkl maapähkinäjauhetta

- 0,5 l vettä

- suolaa

- pari nahistunutta rotia (1 kpl/syöjä) leikattuina timantinmuotoisiksi paloiksi

- tuoretta korianteria

Pilkottu roti/chapati.

1. Paista öljyssä raijeera. Lisää currynlehdet, valkosipuli ja chili, paista muutama hetki ja lisää sipuli.

2. Kun sipuli on kuullottunut läpikotaisin, lisää mausteet.

3. Paista hetki ja lisää maapähkinäjauhe, vesi, suolaa ja lopuksi leivät.

4. Anna kiehua, kunnes rotit ovat sopivan pehmeitä.

5. Lisää joukkoon tuore korianteri ja tarjoile.


P.S. Seuraavaksi haluaisin kokeilla, onnistuuko Garam Masala -blogin chilli parotta myös eilisillä roteilla.

Kikherne-sienipulao - Chole mushroom pulao

Riisipohjaiset pulaot eli pilahvit ovat väsyneen kokin arkiruokaa, jota voi helposti ottaa evääksi töihin. Tavallisesti teen helppoa keltaista pulaota, johon heitän kaapista löytyviä vihanneksia, kurkumaa, asafoetidaa, garam masalaa, korianterijauhetta ja chiliä. Tässä pulaossa on hitusen enemmän yritystä, mutta kun silpotut ja pilkotut aineet varaa valmiiksi viereen, valmistus on varsin yksinkertaista. Pulao maistui sellaisenaan buttermilkin eli laimennetun jogurtin kanssa hyvin nälkäisille intialaisille ja pakistanilaisille muuttomiehille, ja uskaltaisin tarjota sitä myös illalliskutsujen pääruokana.

En ole suuri vaaleiden kikherneiden ystävä, mutta pulaossa ne maistuvat hyviltä – ja syöjä voi tuntea tyytyväisyyttä niiden terveellisyydestä. Myös sienet sisältävät runsaasti proteiinia, ja ne muistuttavat minua lisäksi lapsuudestani ja äidin herkkusieni-nakkimakkararisotosta.

Kikherne-sienipulao perustuu mieheni ohjeeseen, joka vuorostaan syntyi periaatteella ”nämä raaka-aineet ja mausteet olisivat varmaankin hyviä yhdessä”. Autenttista makua lisäävät kokonaisina lisättävät mausteet kaneli (tässä tapauksessa oik. kassia), mustapippurit, neilikka ja laakerinlehdet. Näiden lisäksi ohjeeseen tulee kokonaisten mausteiden tueksi hiukan jauhettua garam masalaa, joka sisältää mm. edellämainittuja mausteita.

Kikherne-sienipulao, neljälle pääruoaksi

- öljyä paistamiseen

- raijeera

- currynlehtiä

- valkosipuli-inkivääritahnaa

- 2 tomaattia

- 2 laakerinlehteä

- 2 mausteneilikkaa

- 5 cm pätkä kassiankuorta (tai pienempi pala aitoa kanelia)

- 5-6 mustapippuria

- 1 vihreä chili suikaloituna

- 1 sipuli

- 1 iso peruna kuutioituna

- 100 g tuoreita herkkusieniä paloiteltuna

- 1,5 dl kikherneitä (säilöttynä tai liotettuna ja kypsäksi keitettynä)

- ripaus asafoetidaa (hing)

- ripaus kurkumaa

- ¾ tl garam masalaa
- 2-3 tl korianterijauhetta

- chilijauhetta maun mukaan

- suolaa

- 7 dl keitettyä basmatiriisiä

- Pulaon kaveriksi: buttermilkiä eli löysää jogurttia (esim. turkkilaista jogurttia, johon on sekoitettu vettä ja ripaus suolaa) tai soijajogurttia

1. Keitä basmatiriisi irtonaiseksi. (Itse keitän riisin melkein kypsäksi, huuhtelen sen kuumalla vedellä ja jätän kannen alle höyrystymään.)

2. Soseuta tomaatit tehosekoittimessa ja pilko vihannekset valmiiksi.

Anna raijeeran risahdella öljyssä hetki. Lisää currynlehdet, mustapippuri, neilikka, laakerinlehdet, kassia/kaneli, vihreä chili ja valkosipuli-inkivääritahna. Paista hetki.

3. Lisää ensin sipulit, sitten perunat, kikherneet ja lopuksi sienet ja puolet suolasta. Paista kulloisiakin vihanneksia noin minuutti, ennen kuin lisäät seuraavat.

4. Lisää jauhetut mausteet ja soseutettu tomaatti. Anna kypsyä valmiiksi kannen alla.

5. Lisää loput suolasta ja sekoita vihannekset riisin kevyesti nostelemalla. Anna tekeytyä noin vartti ennen tarjoilua.