Vihreää riisiä ja linssejä – Hari khichdi

Korianterilla maustettua riisiä ja linssejä.

Khichdi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan ruokia, joissa samassa padassa on kypsennetty sekä riisi että linssit. Puuromaista khichdia teen silloin, kun aika ja energia ovat aivan loppu: linssit ja riisit vain huuhdotaan ja tuikataan painekattilaan veden kanssa. Sitten odotellaan kypsymistä ja ruoanlaittajan jaksamisesta riippuen paistellaan joukkoon vielä vihanneksia tai vaihtoehtoisesti vain kevyet mausteet.

Tässä reseptissä riisi ja linssit taas ovat melko irtonaisia, melkein kuin pulaossa. Mukavasti makua se saa hienonnetusta korianterista ja valkosipulista valmistetusta liemestä. Sama liemi antaisi kivan vivahteen varmaankin myös muihin pulao-tyyppisiin ruokiin. Khichdin kaveriksi tein tällä kertaa tosi simppelin lämpimän kadhin jogurtista ja kikhernejauhosta, mutta yhtä hyvin tätä voisi syödä sellaisenaan tai jonkin (soijajogurtista tehdyn) jogurttiraitan kanssa.

Kypsensin khichdin painekattilassa, mutta reseptin voi soveltaa myös tavalliseen laakeaan paistokasariin sopivaksi.

Tämä khichdin ohje on mieheni kälyltä eli perheen vanhemmalta miniältä. Kiitokset siis co-sisterilleni tästä reseptistä! Muistan hänen kertoneen, että taloon tullessaan hän ei osannut ruoanlaittoa juuri lainkaan lukuun ottamatta muutamia erikoisruokalajeja, jotka taas eivät soveltuneet arkikäyttöön. Monet intialaiset naiset saavatkin ensikosketuksensa ruoanlaittoon vasta mentyään naimisiin ja oppiessaan ruoanvalmistusta anopiltaan, vaikka lähes yhtä moni toki on jo tullut kokanneeksi nuorempana oman äitinsä apuna. Nykyään co-sisterini laittaa aivan valloittavan hyvää ruokaa, joten mitä ilmeisimmin nollastakin voi ponnistaa virtuoosiksi.

Olkoon tämä lohdutukseksi myös meille, jotka emme ole laittaneet intialaista ruokaa koko elämäämme!

Korianterilla maustettuja linssejä ja riisiä (reilu annos 3 hengelle)

Korianteriliemi

- 1 puntti tuoretta korianteria

- 3-4 valkosipulinkynttä

- 2 pientä vihreää chiliä

- 1 dl vettä

Muut ainekset

- öljyä paistamiseen

- 1 tl juustokuminansiemeniä

- 12 kpl tuoreita currynlehtiä

- hajupihkaa (asafoetida/hing)
- 1 iso sipuli suikaloituna

- ½ tl kurkumajauhetta

- 3 tl korianterijauhetta

- 1 tl garam masalaa

- 2 dl basmatiriisiä

- 1 dl toor daal –linssejä (tai muita haluamiasi linssejä)

- 4,5-5 dl vettä
- suolaa 

1. Liota toor daal -linssejä vähintään tunnin ajan. (Jos käytät toisenlaisia linssejä, säädä liotusaikaa linssien paksuuden mukaisesti.)

2. Huuhtele korianteri, lohko valkosipuli ja chilit ja laita kaikki tehosekoittimen astiaan vesitilkan kanssa. Sekoita tasaiseksi liemeksi.

3. Kuumenna öljy painekattilassa (tai teflon-pohjaisessa laakeassa kasarissa) ja laita juustokuminansiemenet öljyyn risahtelemaan hetkeksi.

4. Lisää seuraavaksi tuoreet currynlehdet ja tupruttele pannulle hiukan hajupihkaa. Paista muutama sekunti.

5. Lisää suikaloidut sipulit ja paista kypsäksi.

6. Lisää korianteriliemi sekä mausteet. Paista, kunnes liemi on kiehunut kokoon kastikemaiseksi ja öljy erottuu seoksesta.

7. Huuhtele liotetut linssit ja riisi. Lisää ne kasariin veden ja suolan kanssa.

8. Kypsennä keskilämmöllä painekattilassa muutaman vihellyksen ajan (kasarissa: odota, että vesi alkaa kiehua ja anna sitten muhia keskilämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia tai kunnes riisi ja linssit ovat kypsiä ja vesi kokonaan imeytynyt ruokaan). Siirrä pois levyltä ja anna vetäytyä 5-10 minuuttia.

9. Tarjoile (vegaanisen) jogurttilisäkkeen kanssa.

Maailman helpoin palak paneer

Palak paneer (intialaista tuorejuustoa pinaattikastikkeessa) on ravintoloiden klassikkoannos.

Voisin lyödä vetoa siitä, että tämä on yksi maailman helpoimmista palak paneer -ohjeista. Tämä on totta puhuen ainoa tapa, jolla valmistan palak paneeria. Se tapahtuu näin: paista paneeria pannulla – soseuta pinaatti – kypsennä pinaatti – lisää mausteet – lisää paneer.

Paneer on intialaista tuorejuustoa, joka kestää hyvin kypsentämistä. Paneeria voi valmistaa kotona, mutta kuten tavallisesti, käytän mielelläni kaikki ajan säästämisen keinot hyödykseni. :D Siispä hankin paneerin valmiina Hakaniemen intialaisista kaupoista. Painosta riippuen 300-400 gramman kimpale maksaa 5-6 euroa. Kaikkea paneeria ei millään saa käytettyä yhdellä kokkauskerralla, mutta yli jääneen paneerin voi hyvin laittaa pakkaseen muutaman kuukauden ajaksi.

Jos paneeria ei ole saatavilla, myös kotijuuston pitäisi käydä reseptiin hyvin.

Paneerkuutio.

Reseptin sain aikanaan erään Intiaan suuntautuneen Skype-keskustelun päätteeksi kysellessäni uusia reseptivinkkejä. Epäuskoisena varmistelin muutamaan otteeseen, ettei ohje ole jotenkin vajaa ja ennen valmistusta vielä ajattelin, ettei tästä toki voi millään tulla maukasta (Miksei ohjeessa ole lainkaan sipulia tai tomaattia? Tai maustesekoituksia? Jogurttia tai kermaa?). Mutta tämäpä on oikein mainiota näin: valkosipuli, chili ja pinaatti maistuvat sellaisenaan hyvältä ja saavat loistaa – ja oikeastaan mikään, missä on paistettua paneeria, ei voi koskaan ollakaan pahaa.

Palak paneer pikana

Kastikepohja

- 2 x 150 g pussia pakastepinaattia tai saman verran tuoretta pinaattia

- 3 valkosipulinkynttä

- 2 vihreää chiliä (tai chilijauhetta maun mukaan myöhemmässä vaiheessa)

Muut ainesosat

- hiukan tavallista runsaammin öljyä paistamiseen

- noin 150 g valmista tai itse tehtyä paneer-juustoa tai kotijuustoa (voi korvata keitetyllä perunalla (-˃ aloo palak), kokonaisilla kypsillä kikherneillä (-˃ chole palak) tai maustetulla tofulla)

- 1 tl juustokuminansiemeniä

- 1/2 tl kurkumajauhetta

- 3 tl korianterijauhetta

- vettä

- suolaa

- tarjoiluun: korianteria

1. Sulata pinaatti ja soseuta se valkosipulin ja tuoreiden chilien kanssa täysin tasaiseksi seokseksi.

Jos käytät tuoretta pinaattia, keitä sitä hetki ja anna jäähtyä ennen soseuttamista.

2. Pilko paneer haluamasi kokoisiksi paloiksi, kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä paneeria hetki. Siirrä paneer talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu pois.

Ruskistettu paneer.

3. Lisää pannulle öljyä, kuumenna uudelleen ja lisää juustokuminansiemenet. Anna risahdella jonkin aikaa.

4. Siirrä pannua liedeltä hiukan sivuun ja lisää varovasti pinaattiseos öljyyn (muuten vihreä seos alkaa räiskähdellä iloisesti joka puolelle keittiötä).

5. Lisää jauhettu korianteri, kurkumajauhe, (chilijauhe,) osa suolasta ja desi vettä. Kypsennä kannen alla noin 10 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes pinaatti on kypsyessään muuttunut sammalenvihreäksi ja öljy alkaa erottua seoksesta.

6. Lisää paneer kypsän kastikkeen joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. 

7. Tarjoile koristeltuna tuoreella korianterilla intialaisten leipien kanssa.

Maitokahvi intialaisittain - (Masala) coffee

Taas jatketaan superhelppojen reseptien linjalla – mutta tulitko ajatelleeksi, että pikakahvin voi tehdä kokonaan maitoon, jolloin siitä tulee kuin piristävä kaakao? Idea toimii myös, jos et hyvän kahvin ystävänä millään meinaa päästä eroon keittiön kaapin nurkkaan joskus ajautuneesta ja kulinaariseen paitsioon jääneestä pikakahvijauheesta.

Etelä-Intiassa kahvin keitto tapahtuu perinteisesti suodattamalla hitaasti muutama tippa supertujua kahvia ja sekoittamalla tämä kahvin "juuri" sitten maitoon (filter coffee). Niille, jotka eivät jaksa odottaa puolta tuntia kahvin tippumista, on tarjolla sitten nämä pikavaihtoehdot. Mikä tahansa pikakahvijauhe käy tähän, mutta meillä on nyt käytössä Intiasta tuotu Bru-kahvi, jossa iso osa kahvista on sikuria ja joka siksi muistuttaa maultaan niin sanottua autenttista Madras coffeeta.

Anoppilassa miehet juovat kahvia näin – ja ainoastaan näin – joka päivä. Itse kahvia tulee juomaan tuolloin hyvinkin vähän, kun taas allekirjoittanut tykkää aamukahvia juodessaan mieluummin herätäkin kunnolla, joten kukin laittakoon jauhetta makunsa mukaan. Jos kahviin lisätään vielä joitakin mausteita, kyseessä on masala coffee. Varsinkin inkivääri toimii mielestäni mukavasti kahvin seassa.

Tavallisin aamujuoma on tässä taloudessa kuitenkin chai, jonka resepti löytyy täältä.

Maitokahvi

- maitoa (tai soijamaitoa, mantelimaitoa...)

- pikakahvijauhetta maun mukaan

- sokeria maun mukaan

- halutessasi: ripaus esimerkiksi jauhettua tai tuoretta inkivääriä, kaardemumman kota, palanen kanelia tai chai masalaa

1. Mittaa kattilaan maito, sokeri ja halutessasi mausteet. Kuumenna kiehuvaksi.

2. Mittaa toiseen astiaan haluamasi määrä pikakahvijauhetta.

3. Sekoita kahvi: poista ensin maidon joukosta mahdolliset kokonaiset mausteet ja kaatele sitten kuumaa maitoa edes takaisin pikakahvijauhetta sisältävän astian ja kattilan välillä, jotta kahvi sekoittuu maitoon ja jotta sen päälle muodostuu kerros kuplia.

Mitä korkeammalta ja mitä ohuempina noroina kaadat maitoa, sitä todennäköisemmin saat kuplia aikaan. Toista, kunnes kahvi on täysin sekoittunut maidon joukkoon.

(Jos kuplat eivät ole tärkeitä, voi toki sekoittaa kahvin lusikallakin suoraan kuppiin.)

4. Kaada kahvi kahvikuppeihin ja ripottele kuplien päälle hiukan pikakahvijauhetta. Kahvi on valmis nautittavaksi!

Pakistanilainen kikherne-perunasalaatti - Chana boondi chaat

Tämä olisi kaivannut jotakin vihreää, mutta tuore korianteri sattui olemaan loppu. Kuvassa siis vihreä kulho.

Minisanakirja hindi-suomi:

chana (~ chole) = kikherneet

boondi = uppopaistettu kikhernejauhosta valmistettu pikkuruinen pallo
chaat = välipala
masala = (tässä:) jauhettu maustesekoitus

raita = jogurttipohjainen kylmä lisäke

sev/bhujia = ohuet, rapeat snack-tyyppiset tikut (kuva)

---

Sain tämän reseptin eräältä P:n pakistanilaiselta ystävältä, joka toi kerran mukanaan maistiaisiksi tekemäänsä välipalasalaattia. Tämä muistuttaa etäisesti boondi ki raitaa, jogurttikastiketta pikkuisista uppopaistetuista kikhernepalloista boondeista. Lisänä on keitettyä perunaa sekä kikherneitä.

Reseptissä esiintyvä chaat masala eli pieniin välipaloihin usein käytettävä mausteseos sisältää mm. voimakkaanhajuista mustaa suolaa, mangojauhetta ja juustokuminaa. Sitä on saatavilla ainakin kaikista intialaisista elintarvikeliikkeistä ja sille on paljon käyttöä intialaisten pikkusuolaisten valmistuksessa, joten sitä kannattaa mielestäni hankkia maustekaappiin. Chaat masala nostaa jo tuoreet silputut vihanneksetkin uudelle (intialaiselle) tasolle.

Tämä on jokin Intiasta tuotu purkki, mutta mikä tahansa merkki käy.

Tämä on täyttävä ja proteiinipitoinen salaatti, joka sopii tarjottavaksi vaikka lounassalaattina, kasvissyöjän buffet-pöydässä tai alkupalana. Jos ohjeesta haluaa kevyemmän, kikherneiden määrää voi lisätä boondeihin nähden. Tuunaaja voisi varmaankin sekoittaa tähän myös esimerkiksi omenaa tai halkaistuja kirsikkatomaatteja taikka ripotella päälle granaattiomenan siemeniä – makeat mutta hiukan happamat hedelmät sopivat hyvin chaat masalan kanssa, ja voin kuvitella, että ne vielä raikastaisivat kokonaisuutta.

Kikherne-perunasalaatti (alkupalaksi neljälle)

Boondit

- 2 dl kikhernejauhoa (gram flour/besan)
- vettä

- suolaa
- öljyä uppopaistamiseen

Muut ainekset

- 2 keitettyä perunaa
- 1 tölkillinen säilöttyjä kikherneitä tai saman verran keitettyjä kikherneitä
- 3 dl rasvatonta maustamatonta jogurttia, maustamatonta kreikkalaista jogurttia tai esim. soijajogurttia
(- halutessasi: happamia hedelmiä)

- pari tl sitruunamehua
- chilijauhetta

- suolaa

- chaat masalaa

Lisähärpäkkeitä
- sev/bhujiaa

- silputtua punasipulia

- tuoretta korianteria


1. Kuori ja leikkaa perunat valmiiksi pieniksi salaattiin sopiviksi kuutioiksi (noin 1 cm x 1 cm). Keitä perunat suolavedessä ja valuta vesi pois.

2. Sekoita kikhernejauhot, suolaa ja vettä, kunnes saat taikinaa, jolla on paksuhkon juoksevan jogurtin koostumus. Taikinasta täytyy saada aikaan pisaroita seuraavassa vaiheessa.

3. Uppopaista boondit öljyssä käyttäen reikälastaa tai metallista siivilää: työnnä lusikalla taikinapisaroita rei’istä öljyyn. Laita valmiit boondit valumaan talouspaperin päälle, jotta liika öljy imeytyy paperiin.

Näillä ei ole asiaa boondien kauneuskilpailuun, mutta kyllä ne tarkoitusta palvelivat näin muotopuolinakin.

Intiassa on olemassa tällaisia hauskoja boondien tekemiseen tarkoitettuja työkaluja, joiden avulla boondista tulee täysin pyöreä eikä sille muodostu pikku häntää. Koko resepti ja boondien valmistamisen prosessi Scrathing Canvas -blogissa.
Indian Marketissa näytti olevan saatavilla myös valmiita boondeja Haldiram's-merkiltä.

4. Kasta boondit veteen ja liota muutama minuutti, jotta ne pehmenevät. Purista vesi varoen pois.

5.  Sekoita boondit, keitetty peruna, kypsät kikherneet, jogurtti, sitruunamehu, hiukan suolaa ja chiliä seokseksi, joka on sopivan suolaista muttei liian tulista (chiliä lisätään vielä ennen tarjoilua).

6. Tarjoiluun: lusikoi salaatti kulhoihin, ripottele päälle chilijauhetta ja chaat masalaa sekä sev/bhujia , punasipulia ja tuoretta korianteria.

P.S. Onpa kiva nähdä uusia kasvoja siellä lukijapalkissa, tervetuloa!

Rapeat okratikut - Bhindi fry

Basmatiriisi gheellä, sambar-muhennos ja okratikkuja.

Helppo tapa varmistaa, että okrasta ei ruoanlaiton yhteydessä tule limaista mössöä? Uppopaista se!

Tämä resepti ei ylpeile ravintosisällöllään, mutta on sitäkin maukkaampi.

Ohje on jälleen kerran kälyltäni, ja se on jälleen kerran niin simppeli, että hävettää. Rapeat okratikut sopivat hyvin illalliselle riisin kaveriksi tuomaan erilaista suuntuntumaa kastikemaisten ruokien seuraan. Ne on syytä valmistaa viimeisenä juuri ennen ruoan tarjoilua, jotteivät ne veltostu jäähtyessään. Tikut voi toki leikata muotoonsa jo etukäteen.

Bongasin sattumalta samantyylisen, mutta astetta monimutkaisemman reseptin Anjum Anandin Anjumin helpot intialaiset -keittokirjasta. Tuossa versiossa okratikut maustettiin jo ennen paistamista ja leivitettiin kikhernejauholla. Täytyykin sanoa, että tässäpä vielä helpompi intialainen. (Eläköön puujalkavitsit.)

Tuoretta okraa saa monista aasialaisista ja turkkilaisista elintarvikeliikkeistä, kunhan sattuu kauppaan oikeaan aikaan.

Vinkki: Kuivaa pesty okra kunnolla esimerkiksi keittiöpyyhkeellä ennen pilkkomista, jotta se sihisee vähemmän kypsennyksen yhteydessä. Ei ole mukavaa, jos muu huusholli joutuu ruoanlaiton meteliä kuunnellessaan pelkäämään, että keittiösi räjähtää.

Rapeat okratikut neljälle illallisen yhtenä ruokalajina

- noin 15 kpl okraa (bhindi)

- öljyä uppopaistamiseen

- chilijauhetta

- suolaa

1. Laita öljy kuumenemaan.

2. Valmistele okrat: pese ja kuivaa ne, poista molemmat päät, leikkaa okrat sitten kahtia ja pilko edelleen pitkittäin ohuiksi tikuiksi.

3. Tarkista öljyn lämpötila. Öljy on valmista paistamiseen, kun tiputtaessasi yhden tikun öljyyn se ei ehdi käydä astian pohjassa, ennen kuin paistuminen alkaa.

4. Uppopaista tikut muutamassa erässä. Tikut kypsyvät öljyn lämpötilasta ja satsin koosta riippuen nopeasti, 20–60 sekunnissa. Valmiit tikut ovat kauniin rusehtavia. Huomaa, että kypsyminen jatkuu vielä hetken ajan sen jälkeen, kun olet nostanut okrat öljystä. Valuta ylimääräinen öljy pois tikuista talouspaperin päällä.

5. Ripottele päälle hitunen suolaa ja chilijauhetta ja ravistele tikut sekaisin. Tarjoile heti esimerkiksi riisin ja linssimuhennoksen kanssa.

Tässä kasassa on peräti viisi kappaletta tuoretta okraa!

Hedelmiä vaniljakiisselissä intialaisittain - Mixed fruit custard

Granaattiomena-banaanivanukas.

Tunnetuimpia intialaisia jälkiruokia lienevät kermaiset riisi- ja vermicellivanukkaat. Tässä hiukan hedelmäisempi, valmista vaniljakastikejauhetta hyödyntävä erittäin helppo resepti, josta saa halutessaan vielä kevyemmän käyttämällä rasvatonta tai vähärasvaista maitoa ja sokeria vain vähän...vaikka parhaimmalta tämä maistuu rasvaisesta maidosta tehtynä ja kunnolla makeutettuna. Esanssinen ja värikäs hedelmäjälkkäri on varsinkin lasten makuun, mutta tunnustan, että tykkään tästä itse myös aivan hirveästi. :’D

Custard powder -jauheita on saatavilla etnisistä ruokakaupoista eri makuisena. Vanilja toimii mielestäni ehdottomasti parhaiten, banaanin makuisesta (virheostos vuosien takaa) näen edelleen painajaisia. Itse käytän Laziza-merkkistä kiisselijauhetta. Paketin kyljessä on ohje kiisselin tekemiseen, mutta mielestäni se saa olla hiukan paksumpaa ja makeampaa, joten alla reseptissä on itse käyttämäni määrät. Yksi paketillinen valmisjauhetta tuntuu kestävän loputtomiin, jos tätä ei nyt ihan joka viikko tee. Varmasti myös itse tehty ja vaikkapa sahramilla kellertäväksi värjätty vaniljakiisseli sopisi tähän.

Pakistanilaisen Lazizan custard powder löytyi muistaakseni Mughal-liikkeestä Hämeentieltä.

Kiisselin kaverina voi nauttia mitä tahansa hedelmiä, mutta omaan makuuni hyviltä maistuvat ainakin banaani, granaattiomenansiemenet ja halkaistut viinirypäleet.

Jos valmistat vaniljakastikkeen etukäteen jääkaappiin, sekoita kuitenkin hedelmät kastikkeeseen vasta juuri ennen tarjoilua. Jos hedelmät seisovat kastikkeessa pitkään, niiden maku ja väri liukenee vaniljakastikkeeseen ja itse kastikkeesta tulee vetistä. Lisäksi kiisselin päälle muodostuu ”kettu” eli ohut kalvo, jolloin valmiit annokset eivät näytä jääkaapissa istuttuaan enää kovin näteiltä.

Hedelmiä vaniljakiisselissä (kaksi aivan valtavaa annosta)

- 4 rkl vaniljan makuista custard powder -jauhetta, esim. Laziza
- ½ litraa maitoa

- 3-4 rkl sokeria
- vapaavalintaisia hedelmiä, esimerkiksi banaania, omenaa, viinirypäleitä, granaattiomenaa, kiiviä

+ halutessasi: rouhittuja pähkinöitä, esim. pistaasipähkinöitä tai manteleita kastikkeen sekaan tai vain päälle koristeeksi


1. Valmista vaniljakastike: sekoita kiisselijauhe pieneen tilkkaan maitoa ja aseta sivuun odottamaan.

2.  Kuumenna loput maidosta ja sokeri kiehuvaksi hämmentäen maitoa varovasti esim. lastalla, jottei maitoon muodostu kuplia.

3. Kun maito kiehuu, valuta kiisselijauhe nauhana maidon joukkoon sekoittaen samalla nopeasti. Aseta kiisseli sivuun jäähtymään ja lopuksi jääkaappiin.

4. Ennen tarjoilua: Pilko hedelmät ja irrota granaattiomenan siemenet sekä hienonna pähkinät.

5. Sekoita edelliset, ripottele päälle vielä muutama granaattiomenansiemen tai pähkinä ja tarjoile.

Kun näin nämä lasit kirpparilla, oli vain pakko ostaa ne. Ihan pakko. Olivat kyllä hirmuisen arvokkaat ja kalliit (50 senttiä kipale).

Voilla maustetut linssit - Masoor daal tadka

Punaisia linssejä, sipuli-tomaattiseosta ja mausteita.

Oikeasti meillä syödään kyllä eniten toor daal -linsseistä valmistettuja muhennoksia, mutta jotenkin päädyn postaamaan tänne epäsuhtaisen määrän punaisia linssejä käyttäviä ohjeita. Vaikka haittaakos tuo, kun Suomessa juuri punaisia linssejä on vielä niin helppo saada lähikaupastakin.

Nappasin hyllystä hiljattain pitkästä aikaa kaikkein vanhimman reseptivihkoni, johon olin kirjannut ohjeita anopin viime visiitiltä viiden vuoden takaa. Huomasinkin erään ohjeen, jonka muistin toimivaksi mutta jota en jostakin syystä ollut tullut käyttäneeksi vuosiin, eli tadka daalin punaisista linsseistä (hind. masoor daal). Aktivoin reseptin uudelleen käyttöön ja tykkäänkin juuri nyt siitä kovasti.

Termina tadka viitaa itse asiassa ruoan, esimerkiksi linssikastikkeen päälle aivan ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa heitettävään öljy-mausteseokseen. Tässä sen sijaan tomaatti-sipuliseos sekoitetaan tavalliseen tapaan linssien joukkoon...vaikka mikäpä minä olen anoppia kyseenalaistamaan – tadka daal tämä siis on!

Erikoisuutena makua on tuomassa on se, että sipuli-tomaattiseos (masala) on paistettu öljyn sijaan voissa. Myös ruoanvalmistukseen sopiva margariini käy. Terveellisempään versioon voi toki käyttää öljyä, ja tästä tulisi silti oikein hyvää. Intiassa tavallisen voin tilalla saattaisi olla kirkastettu voi eli ghee, mutta minusta se on liian makeaa tällaiseen tarkoitukseen, eikä yksikään gheellä kokkailuni ole oikein onnistunut.

Garam masalaa daaliin tulee vain vähän, linssien kanssa hyvin pienikin määrä riittää tuomaan maustesekoituksen maut läpi. Garam masalan vaihtoehtona voisi käyttää myös jauhettua juustokuminaa, joka sekin sopii hyvin yhteen punaisten linssien kanssa.

Masoor daal tadka (pääruoaksi 3-4:lle)

Linssit

- 2,5 dl halkaistuja ja kuorittuja punaisia linssejä

- ripaus kurkumaa

- vettä

Muut ainekset
 

- voita paistamiseen

- 2 tl juustokuminansiemeniä (jeera)

- 8-10 kpl tuoreita currynlehtiä (voi jättää poiskin)

- hajupihkaa (asafoetida/hing)

- 2 pientä vihreää chiliä silputtuina (tai muutama kuivattu chili ja chilijauhetta maun mukaan)

- 3 valkosipulinkynttä murskattuna

- 1 sipuli silputtuna

- 1 tomaatti kuutioituna

- 2 tl korianterijauhetta

- ½ tl garam masalaa

- suolaa maun mukaan

- päälle: tuoretta korianteria, sitruunamehua

 

1. Huuhtele linssejä huljuttelemalla niitä vedessä muutamaan kertaan, kunnes huuhteluvesi on melkein kirkasta. Keitä linssit runsaassa vedessä kurkumajauheen kera.

Punaisia linssejä ei tarvitse liottaa etukäteen, sillä ne kypsyvät ilman painekattilaakin melko nopeasti. Jatkan kuitenkin itse punaisten linssien keittämistä varmaankin yhteensä 30 minuuttia, vaikka suomalaisissa pakkauksissa väitetään, että ne kypsyisivät nopeamminkin. Haluamani lopputulos on sakea linssimuhennos, jossa yksittäiset linssit ovat jo alkaneet kivasti muussaantua muuttumatta kuitenkaan ihan sileäksi soosiksi. En itse pidä jauhoisista, kiekkomaisista linsseistä, joten keitän niitä useampiin kotimaisiin ohjeisiin nähden ”yli”.

Mössöä, nam!

1. Kuumenna rasva pannulla ja lisää joukkoon juustokuminansiemenet. Paahda noin 20 sekuntia, voissa siemenet eivät välttämättä risahtele.

2. Tupruttele voin sekaan hajupihkaa, lisää currynlehdet ja tuore chili/kuivatut chilipalot. Paahda 5-10 sekuntia.

3. Lisää murskattu valkosipuli sekä sipulisilppu. Paista lähes kypsäksi. Lisää voita, jos se ei tunnu riittävän.

4. Lisää kuutioitu tomaatti ja jauhetut mausteet. Paista, kunnes tomaatti on kokonaan pehmeää.

5. Sekoita linssit sekä tomaatti-sipuliseos ja lisää suola sekä tarvittaessa vettä.

6. Tarjoile esimerkiksi riisin kanssa. Ennen tarjoilua päälle voi ripotella tuoretta korianteria, myös sitruunamehu käy linsseihin hyvin.

 

Vegaaninen lämmin voileipä chutneyllä – Mint chutney sandwich

Minttuchutneyvoileipä.

Koska länsimaalainen leipä on Intiassa uusi tuttavuus, paikallisista kaupoista löytyy yleensä vain jotakin vaaleaa vehnäpaahtoleipää. Minttuchutney-sandwich on paahtoleipää hyödyntävä maukas moderni klassikko ja aivan huomaamatta täysin vegaaninen. Tähän ei ihme kyllä kaipaa edes juustoa!

Tuoreen minttuchutneyn resepti käy tähän erityisen hyvin. Jokin makea säilykechutney voisi sopia myös, esimerkiksi mangochutneylla nämä olisivat varmaankin kuin intialainen, chilipitoinen versio marmeladivoileivästä. Ainakin joku rohkea sitä oli kokeillut.

Laitetaanpä tähän vielä tilannekuva leipien valmistamisesta kälyni keittiössä kesällä 2013.

Tuo vasemmalla leivän päälle valuva kastike on chiliketsuppia.

Huom. voileivistä voi valmistaa myös tuoreversion sormisyötäväksi leikkaamalla paahtoleivän kovat reunat pois (älä heitä roskiin, vaan käytä esimerkiksi krutonkeihin), täyttämällä leivät samantyyppisesti kuin lämpimätkin versiot, leikkaamalla valmiit leivät neljään osaan sekä tökkäämällä jokaiseen hammastikun ja asettelemalla minileivät valmiiksi tarjottimelle. Näin välttyy siltä, että joutuisi viettämään koko illan voileipägrillin vieressä. Idea siis sama kuin näissä It’s Life -sivuston chutney-paneer-voileivissä.

Chutneylla täytetyt lämpimät kasvisvoileivät

- paahtoleipää
- itse tehtyä tai valmista minttuchutneyta
- vihanneksia täytteeksi: kurkkua, tomaattia, punasipulia, paprikaa, kevyesti kypsennettyä porkkanaa tai punajuurta...

- ketsuppia tai chiliketsuppia
- vegaanista margariinia/levitettä

1. Leikkaa vihannekset ohuiksi siivuiksi.

2. Kokoa leivät: voitele ensin leivän ulkopuoli margariinilla, käännä se voileipägrilliä vasten ja levitä sisäpuolelle chutney. Lado leivän päälle haluamasi määrä vihanneksia ja päällystä toisella paahtoleivänsiivulla, jonka sisäpuolelle on levitetty ketsuppia ja ulkopuolelle margariinia.

Leivät voi täyttää haluamillaan vihanneksilla.

3. Paista leivät.

4. Tarjoile, kun leipä on jäähtynyt muutaman minuutin (sisällä olevat vihannekset ovat todella kuumia).

Intialaisen ruoan raaka-aineita muista etnisistä liikkeistä

Alanyan linssi- ja papuvalikoimaa.

Tänään katsaus muutamaan etniseen ruokakauppaan, joissa käyn säännöllisesti.

Laajimmat intialaisten raaka-aineiden valikoimat löytyvät ehdottomasti Helsingin Hakaniemestä Hämeentien erikoisliikkeistä. Jokaisen intialaisen ruoan ystävän kannattaa käydä niissä hankkimassa varsinkin ne tarvikkeet, joita ei saa Suomessa lainkaan muualta, kuten sambar masala - ja rasam powder -maustesekoitukset sekä tuoreet currynlehdet ja monet intialaiset vihannekset. Tamarind Heaven -blogissa on edelleen ajankohtainen kiinnostava esittely suosituimmista myymälöistä, joiden valikoima on viime vuosina laajentunut entisestään. Vastaavia liikkeitä on hiljattain ilmestynyt myös Ruoholahteen ja Espooseen.

Mikäli intialaista kauppaa ei kuitenkaan ole naapurustossa, kannattaa tarkistaa muut etniset ruokakaupat ja hyödyntää niiden tarjontaa. Esimerkiksi Itäkeskuksen turkkilaiset liikkeet ovat tässä avuksi.

Idän tähdet – etniset ruokakaupat Alanya ja Mango

Asuimme mieheni kanssa pitkään Itä-Helsingin perukoilla vain muutaman metropysäkin päässä Itäkeskuksesta, ja Puotinharjun ostoskeskuksen eli Puhoksen dekadentti charmi puri ilmeisesti siinä määrin, että muutettuamme maantieteellisesti lähemmäs keskustaa olemme edelleen käyneet Itis-reissun yhteydessä ostoksilla idän etnisissä marketeissa, jos Hakaniemeen asti ei jaksa erikseen vaivautua. 

Tosiasiassahan tuo Itiksen vieressä kohoava hiirenharmaa betoniloossi ei koskaan kauneudella koreillut.

Puotinharjun ostoskeskus Puhoksen Stoan-puoleinen pääty.

Mutta älkäämme vaipuko epätoivoon, sillä Puotinharjusta nousee kaksi ruoanystävän keidasta, joista saa perusaineksia myös intialaiseen ruoanlaittoon!

Alanya Oriental Foods

Sisäänkäynti on kuvasta nähden oikealla.

Turkkilaisen Alanyan, entisen Mandalinan tunnistaa jo kaukaa kirkkaanoransseista plakaateista. Asiakassisäänkäynti kauppaan on parkkipaikan puolelta. Alanya on erikoistunut turkkilaisiin raaka-aineisiin, mutta viime aikoina valikoimiin on tullut monia samoja raaka-aineita kuin Hakaniemen intialaisiin liikkeisiin, ja onhan turkkilaisessa ja intialaisessa keittiössä valmiiksikin jo monia yhtäläisyyksiä. Sanottakoon silti jo, että täältä saa hyvin bulkkitavaraa, kuten linssejä ja basmatiriisiä, mutta ei juurikaan intialaisia erikoisuuksia. 

Nykyään käyn Alanyassa tavallisesti vihannesosaston ja erityisesti tuoreiden yrttien, korianterin ja mintun vuoksi, joiden takia en yleensä jaksa vierailla Hakaniemessä asti. Tuoreosasto sijaitsee erillisten ovien takana kaupan vasemmassa takanurkassa. Kun viimeksi tarkistin, myyjä kertoi Alanyaan tulevan tuoreita vihanneksia kerran viikossa keskiviikkoisiin. Kuten etnisissä liikkeissä yleensä, vakioasiakkaat tietävät asioida kaupassa vihannessatsin ollessa freesseimmillään, ja tuoretavara on yleensä jo lopussa tai ainakin nahistuneen oloista muutamaa päivää ennen uuden erän saapumista. Ajoita siis visiittisi oikein.

Peräti 1000 neliömetrin kokoisesta liikkeestä löytyy normimarkettia edullisemmin isoissa pakkauksissa myös monia intialaiseen ruoanlaitton tarvittavia perusmausteita sekä pähkinöitä, kuten manteleita, seesaminsiemeniä ja cashew-pähkinöitä. Kaupassa ei näyttänyt olevan esimerkiksi hajupihkaa, kuivattuja punaisia chilejä tai intialaisia leipäjauhoja, mutta tamarindipaloja, kikhernejauhoja, gheetä eli kirkastettua voita ja muutamia brittiläisiä Patak’s-pikkelssejä olisi ollut tarjolla, samoin kuin turkkilaista versiota vermicelli-nuudeleista (jotka eivät olleet aivan yhtä henkäyksenohuita kuin jotkut Hakaniemestä löytämäni, mutta oikein kelpoja silti) sekä mung daal -, masoor daal - ja chana daal -linssejä ja erilaisia kuivia ja säilöttyjä papuja. Toor daal -linssejä ei sen sijaan ole valikoimissa lainkaan! Laitoin asiasta hiljattain palautetta Alanyan verkkosivujen kautta, ja toivon heidän ottavan toiveeni huomioon. 

Alanyan hyllyjä.

Basmatiriisiä oli pariakymmentä eri laatua, mutta peri-intialaista sona masuria Alanyasta ei saa. Alanyasta ei myöskään kannata kuvitella löytävänsä valmista paneer-juustoa: kaikki turkkilaiset juustot sulavat pannulle, jos niitä koittaa kypsentää. 

Tarjonnan rajallisuus on ymmärrettävää, sillä Alanya on pohjimmiltaan turkkilainen liike eikä edes yritä poiketa liikaa alkuperäisestä fokuksestaan. Alanyan erikoisuuksista mainittakoon tuore baklava, laaja turkkilaisten keksien ja valmismakeisten valikoima, monipuolinen maitotuotehylly ja turkkilainen sisustus- ja lahjatavaraosasto. Keittiötarvikkeista myynnissä oli muun muassa painekattiloita. Kaupassa on myös suuret pakaste- ja lihaosastot, joista jälkimmäisessä kasvissyöjä ei tosin asioi lainkaan, joten olen jäävi arvioimaan sen valikoimaa. Pakastettu okrakin on tähän asti ollut melkoinen pettymys, joten ostan sitä vain tuoreena silloin, kun löydän.

Alanya lienee Suomen suurin etnisen ruoan myymälä, ellei nyt esimerkiksi Turusta löydy varteenotettavaa kilpailijaa. Se on myös siistein ja puhtain etnisen ruokatavaran liike, jonka olen tähän asti nähnyt. Alanyassa on joka kerta hauska kierrellä ja ihastella korkeiden hyllyjen välissä rauhassa erilaisia jännittävän näköisiä turkkilaisia säilykkeitä, kuten nyt nämä pähkinät sokeriliemessä.

Eiks tää ookkin nätti? Haluan ostaa nämä ihan joka kerta, mutta en
varmaan kehtaisi ikinä syödä, kun sittenhän purkin ulkonäkö menisi pilalle.

Asiakaspalvelu Alanyassa on tavallisesti oikein ystävällistä, henkilökunta auttaa mielellään jonkin tuotteen ollessa hukassa ja Hakaniemestä poiketen kassahenkilötkin hallitsevat varsin sujuvan suomen kielen. Kauppa huolehtii siitä, että hyllyissä ei ole vanhentuneita tuotteita (kerran satuin onnekkaana asioimaan kaupassa silloin, kun turkkilaisen jogurtin parasta ennen -päiväys oli käsillä, ja kukin ostaja sai kaupan päälle ison purkin jogurttia mukaansa.) Tällä kertaa löysin Alanyasta tuoretta okraa ja muutaman vihreän chilin, sekä erään tuotteen, jota olinkin etsinyt jo pitkään: kasvissyöjille sopivaa, ilman liivatetta valmistettua mansikanmakuista hyytelöainesta, jota voi käyttää trifle-kerrosjälkkäriin! Muutamaa päivää aiemmin olin napannut mukaani jo granaattiomenaa, joka oli varsin edullisessa tarjouksessa, sekä jättikokoisia purkkejä säilöttyjä kikherneitä.

Kasvis-Jell-O.

http://www.alanyaorientalmarket.fi/

Elintarvikeliike Mango

Ei, ei se vaatekauppa.

Aivan Alanyan lähistöllä sijaitsee hiukan kompaktimpi etninen elintarvikepuoti Mango, joka niin ikään on laajentanut vuosien varrella entisen Fazer-musiikkikaupan tiloihin ja jossa Alanyan tavoin on hyvä valikoima Lähi-Idän ja Aasian keittiöissä käytettäviä mausteita, linssejä, papuja ja pähkinöitä. Jos korianteri on päässyt Alanyasta loppumaan, käyn yleensä vielä tarkistamassa, olisiko sitä Mangossa tarjolla. Kauppa on myös omien vanhempieni suosiossa aina Helsingin-vierailujen aikaan, ja henkilökunta on täälläkin valmis auttamaan suomalaista ostajaa kielitaitonsa rajoissa. Mainittakoon, että myös käteisostoksista olen Mangossa saanut aina asianmukaisen kuitin, mikä ei ole itsestäänselvyys joissakin muissa liikkeissä (joihin en enää roposiani kannakaan).

Niin Mangon kuin Alanyankin valikoima painottuu akselille Turkki-Lähi-Itä-Afganistan, mutta pohjoisintialaiseen ja pakistanilaiseen ruoanlaittoon löytyy välineitä molemmista, varsinkin lihansyöjille. Mangossa oli tarjolla lähes kaikkia samoja perustarvikkeita kuin Alanyassakin, ja niiden lisäksi muutamia pikkusuolaisia Haldiram’s-sekoituksia ja ruusuvettä. Peruslinssien lisäksi bongasin myös sekä kokonaisia että halkaistuja, kuorimattomia urad daal -linssejä, jotka oli suomenkielisellä tarralla erheellisesti nimetty mung-pavuiksi (alkuperäinen nimi löytyi kyllä pakkauksesta englanniksi). Mangosta löytyi myös useampaa merkkiä kuivattuja sarviapilanlehtiä eli kasuri methiä sekä muutamia pohjoisintialaisia maustesekoituksia lähinnä liharuoalle. Mangossa myydään myös autenttisen oloisia turkkilaisia leipiä, joita voisi varmaankin käyttää normikaupan naan-leivän tai itsetehdyn rotin korvikkeena. Olen maistanut Mangon leipiä joskus vuosia sitten ja todennut ne ainakin silloin maukkaiksi. (Myös Alanyasta saa saman tyyppistä leipää, mutta itse en ole niitä kokeillut.)

Mangon liiketilat jatkuvat vielä oikealle sekä päädyssä syvennykseen.

Mangon vihannesosastolla oli tällä kertaa vihreitä keittobanaaneja ja pitkiä vihreitä haricot-papuja, joita molempia nappasin mukaani. Muuten vihanneshyllyissä olikin käyntin aikaan vain perustavaraa: myös sipulit, valkosipulit ja inkiväärit olisi halutessaan saanut hankittua joko Alanyasta tai Mangosta, mutta taidan ostaa ne edelleen mieluummin lähikaupastani.

Mangosta bongasin myös hauskan uuden tuttavuuden: basmatiriisiä diabeetikoille, kuvassa ylähyllyllä. Intiassahan diabetes on viime vuosikymmeninä yleistynyt lähes epidemiaksi, ja myös appiukkoni kärsii kyseisestä sairaudesta. Näyttää siltä, että diabetekseen liittyvä markkinarako on nyt huomattu.

Molemmissa liikkeissä kauppiaat esittivät toiveen, ettei tuotteiden hintoja
jäisi valokuviin näkyviin. Ne pitää siis käydä toteamassa itse. :)

Mutta tässäpä jotakin ilahduttavaa ei-diabeetikoille: sehän on jalebi-makeinen, tuoreena, Suomessa! Tai oikeastaan se lienee samaisen makeisen hiukan erilainen alkuperäisversio, mutta näitä joskus syöneenä voin vakuuttaa, että maku on lähes identtinen. Times of Indian toimittaja on perehtynyt jalebin matkaan Lähi-Idästä Aasiaan.

Uppopaistettu ja sokeriliemessä liotettu jalebi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Laulu kauniista jalebi-myyjättärestä (Double Dhamaal). Vyötärönseudusta päätellen myyjätär ei ole itse syönyt lainkaan omia jalebejaan.

P.S. Jos pääkaupunkiseutu on liian kaukana eikä muitakaan etnisiä myymälöitä ole lähistöllä, kannattaa tsekata myös Punnitse ja Säästä -ketju, jonka valikoima on viime vuosina parantunut valtavasti. Ainakin suurimmissa liikkeissä on jo pitkään ollut myynnissä myös hajupihkaa.

***

Lista lukijoiden suosittelemista etnisistä ruokakaupoista ja muita vinkkejä:

- Minoo Market, Malmi, Helsinki (turkkilainen liike)

- Myös Ruohonjuuresta löytää linssejä, mausteita ja mm. kikhernejauhoja

- Garam Masala -blogin postaus intialaisista ruokakaupoista

***

Mistä muualta olette löytäneet intialaisen ruoan raaka-aineita?