maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hyvää (hindulaista) uutta vuotta!

Happy Ugadi!

Suuressa osassa varsinkin eteläistä Intiaa juhlittiin tänään uutta vuotta eli ugadia ja chaitra navratrin eli yhdeksän yön mittaisen festivaalin alkua. Anoppini toivoi kovasti, että laittaisimme jotakin makeaa tänään tarjolle puja-alttarille navratrin alkamisen ja ugadin kunniaksi. Mieheni ei ole uskonnollinen ja itsehän en ole hindu laisinkaan, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että arkeen tuodaan hiukan kotimaan perinteitä (joista miehelleni ei kyllä tulisi mieleenkään pitää kiinni...).

Kälyni opetti minulle Hyderabadissa ollessani tämän reseptin, joka on erityisesti tarkoitettu uhrattavaksi jumalille festivaalien aikaan. Panchamrutham (myös panchamrita) tarkoittaa viittä nektaria, joista tämä makea liemi koostuu. Sanskritin lukusana pañca tarkoittaa viittä, josta on johdettu myös hindin pānch. Hindinopettajani muisti aina mainita, että myös punssi – englanniksi punch – on lähtöisin tuosta samasta juuresta!

Kälyni reseptissä ei ollut viiden raaka-aineen lisäksi mitään muuta, mutta pikainen googlailu tuotti taas idean lisätä panchamruthamiin Etelä-Intiassa niin kovin suosittua banaania. Gheen määrää taas vähensin huomattavasti – vain muutama tippa riittää mielestäni hyvin saamaan tähän rasvaisen maun.


Panchamrutham (pikku tilkkanen pujaa varten)



- 3 rkl maitoa
- 3 rkl maustamatonta vähärasvaista jogurttia
- ½ tl hunajaa
- muutama tippa gheetä
- ½ tl sokeria
- muutama siivu banaania (voi jättää poiskin)


1. Lämmitä maitoa hiukan ja sekoita hunaja joukkoon.

2. Lisää muut aineet.

3. Käytä
pujassa. Ennen tarjoilua panchamruthamin voi viilentää jääkaapissa.


P.S. Koska ugadi ehti mennä jo, voi nektaria valmistaa vaikkapa navratrin päättymisen kunniaksi, joka tänä vuonna ajoittuu huhtikuun 8.:lle päivälle.

Kuten aina, jumalille tarjottavaa ruokaa eli prasadia ei saa maistaa sen valmistuksen aikana ja jumalien on annettava syödä sitä ensin rauhassa. Tämän jälkeen prasadin voi jakaa ihmisille, ja hindut käyvät usein tarjoamassa prasadia myös ystäville, sukulaisille ja naapureille. Prasadista ei saa kieltäytyä ja se on syötävä viimeistä tippaa myöten loppuun (jos tämä ei ole mahdollista, prasadin voi kaataa intialaisen pyhän basilikan eli tulsi-kasvin juureen). Prasad ei koskaan saa sisältää lihaa, sipulia eikä valkosipulia.

8 kommenttia:

  1. Meillä moni tuttu juhlistaa myös Ugadia, mutta ilmeisesti ei kuulu mieheni perheen juhliin (?) kun ei herra itse edes muistanut ko. päivää ennen kuin ystävänsä muistutti asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin eteläintialaiset tutut juhlivat tuota hyvinkin antaumuksella, miehen perheessä taas ei niinkään, muistavat vain pikkuisen.

      Intialaiset pyhät on kyllä jännä juttu. Niitä olisi kuukausittain melkein joka sormelle, mutta niiden tärkeys on niin perhe- tai sukukohtaista. Varmaan riippuu paljon myös siitä, mitä jumalaa kukin perhe erityisesti seuraa. Mieheni suvussa äitijumalatar varsinkin muodossa Vaishno Devi on keskeinen, joten dasara ja diwali (jota perheessä juhlitaan pikemminkin Lakshmin kunniaksi kuin Raman muistoksi) ovat tärkeitä. Onko miehesi perheessä jokin tietty jumaluus muita tärkeämpi?

      Poista
  2. Wow, upeeta! Täytyy opetella tätä reseptiä kunhan pääsen flunssapedistä pois pyörtyilemättä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, todella helppo tämä on! Tervehtymisiä ja lisää hyviä bolly-leffoja ;)

      Poista
  3. Me kun uhrataan kaikki tekemämme ruoka prasadaksi niin ajatus siitä että pitäisi jonkin tietyn päivän kunniaksi valmistaa jotain näin yksinkertaista on jotenkin hassu :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kaunis ele! Meillä tuppaa ruoassa olemaan sipulia ja valkosipulia siinä määrin, että ei oikein onnistuisi. :D Tiedänkin vain muutamia reseptejä, jotka prasadiksi käyvät...

      Poista
    2. Psst, minä uhraan kyllä kaiken missä ei ole lihaa, kalaa tai munia... tuo sipuli-valkosipuli (ja sienet) -juttu on minusta hienosäätöä, silloin joskus kun niitä ruoassa on, uhraan silti :-)

      Poista
    3. Hauska kuulla! :)

      Sienet on kyllä sellainen juttu, että intialaiselle ajatus voi olla aluksi hieman luotaantyöntävä (ja monet pohtivat, voiko kasvissyöjä niitä syödä), mutta kaikki tuttavani ovat sieniä maistaessaan niistä tykänneet. Nykyään sienikeittoa löytyy myös Intiasta ravintoloiden alkuruokalistoilta.

      Poista