Seesaminsiemenlastut - Til papdi

Rapeita lastuja seesaminsiemenistä ja sokerista.

Kahdeksan vuoden jälkeen oli viimein aika opetella anoppini johdolla mieheni suosikkimakeinen, seesaminsiemenistä tehdyt lastut eli til papdi. Näihin tulee vain kahta ainesosaa, seesaminsiemeniä ja sokeria, ja resepti on samalla täysin vegaaninen. Lastuja tuli valmistettua Tallinnan-risteilyä varten naposteltavaksi laivamatkalla. Iso osa lastuista katosi tosin jo valmistusprosessin aikana parempiin suihin...

Til papdia varten kuuma sokeri-seesaminsiemenmössö kaulitaan ohuiksi levyiksi. Tärkeää papdin valmistamisessa on saada levyistä mahdollisimman ohuita. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota sokerin ja seesaminsiementen suhteeseen. Jos sokeria on liian vähän, se ei riitä liimaamaan seesaminsiemeniä yhteen ja levyt hajoavat kaulittaessa käsiin. Sokeria ei siis kannata säästellä, vaikka mieli tekisi...juuri kun satuinkin mainitsemaan, että olen koittanut välttää hiilihydraattipitoisia ruokia appiukon diabeteksen vuoksi! (Ei hän näitä kyllä syönyt.)

Lastuista sai mukavasti energiaa risteilylle, ja kuten Intiassa sanotaan, syömisestä saa aina mukavaa ajanvietettä (timepass ho jata hai).

Lounaalla kävimme Tallinnassa eräässä tunnetussa intialaisessa ravintolassa, joka viime vierailullamme oli ollut oikein miellyttävä kokemus ja josta olen muiltakin tutuiltani kuullut ainoastaan hyvää. Tällä kertaa valitettavasti jouduimme pettymään: tilaamamme leivät olivat kuivahkoja, sekä navratan korman että malai koftan kastike tuntui olevan samaa rakeista sipulimössöä, jossa ei ollut juurikaan makua ja jopa suomalaiseen makuun chiliä oli annosteltu ruokiin olemattoman vähän, eikä se maistunut edes minun suuhuni laisinkaan - ja itse käytän chiliä todella hillitysti. Viimeisestä kohdasta saamme kyllä syyttää itseämme, olisihan tilauksen yhteydessä voinut ja pitänyt pyytää hiukan tulisempaa ruokaa intialaiseen makuun.

Iloksemme näimme Tallinnassa kuitenkin ensimmäistä kertaa eläessämme mustia joutsenia, joista kuva alla.

Seesaminsiemenmakeiset (3 annosta/levyä)

- 3 dl seesaminsiemeniä
- 2,5 dl sokeria

1. Paahda seesaminsiemeniä pannulla jatkuvasti sekoittaen, kunnes ne ovat saaneet kevyesti väriä. Siirrä sivuun.

2. Mittaa vajaa desi sokeria kuumalle paistinpannulle ja levitä se tasaisesti ympäri pannua. Sokeri alkaa pian sulaa.

4. Kun sokeri on täysin nestemäistä ja hiukan rusehtavaa, lisää joukkoon 1 dl seesaminsiemeniä nopeasti sekoittaen. Pyri sekoittamaan sokeri tasaisesti siementen joukkoon. Seoksesta tulee tahmeaa ja kiinteää.

5. Kaada seos nopeasti leivinpaperille yhteen kekoon. Aseta toinen leivinpaperi seoksen päälle ja tiivistä kasaa tarvittaessa painelemalla sitä varovasti hiukan kokoon (huom. seos on kuumaa!).

6. Kauli seos levyiksi: aloita rauhallisesti pyrkien antamaan levylle ensin tasainen ja yhtenäinen muoto ja kauli lopuksi ripeästi tämä paksumpi levy mahdollisimman ohueksi, ennen kuin seos jäähtyy ja jähmettyy.

Anoppi kaulii tottuneesti papdia ohueksi. Valmistus onnistuu helposti kahden leivinpaperiarkin välissä.

7. Anna levyn jäähtyä hetki, siirrä se sitten sivuun ja toista vaiheet 2-6 seuraavan satsin kohdalla.

8. Noin puolen tunnin päästä seesaminsiemenlevyt ovat täysin jäähtyneet ja ne voi pilkkoa käsin pienemmiksi paloiksi. Säilytä valmis papdi ilmatiiviissä rasiassa.

Hyvää (hindulaista) uutta vuotta!

Happy Ugadi!

Suuressa osassa varsinkin eteläistä Intiaa juhlittiin tänään uutta vuotta eli ugadia ja chaitra navratrin eli yhdeksän yön mittaisen festivaalin alkua. Anoppini toivoi kovasti, että laittaisimme jotakin makeaa tänään tarjolle puja-alttarille navratrin alkamisen ja ugadin kunniaksi. Mieheni ei ole uskonnollinen ja itsehän en ole hindu laisinkaan, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että arkeen tuodaan hiukan kotimaan perinteitä (joista miehelleni ei kyllä tulisi mieleenkään pitää kiinni...).

Kälyni opetti minulle Hyderabadissa ollessani tämän reseptin, joka on erityisesti tarkoitettu uhrattavaksi jumalille festivaalien aikaan. Panchamrutham (myös panchamrita) tarkoittaa viittä nektaria, joista tämä makea liemi koostuu. Sanskritin lukusana pañca tarkoittaa viittä, josta on johdettu myös hindin pānch. Hindinopettajani muisti aina mainita, että myös punssi – englanniksi punch – on lähtöisin tuosta samasta juuresta!

Kälyni reseptissä ei ollut viiden raaka-aineen lisäksi mitään muuta, mutta pikainen googlailu tuotti taas idean lisätä panchamruthamiin Etelä-Intiassa niin kovin suosittua banaania. Gheen määrää taas vähensin huomattavasti – vain muutama tippa riittää mielestäni hyvin saamaan tähän rasvaisen maun.

Panchamrutham (pikku tilkkanen pujaa varten)

- 3 rkl maitoa

- 3 rkl maustamatonta vähärasvaista jogurttia

- ½ tl hunajaa

- muutama tippa gheetä

- ½ tl sokeria

- muutama siivu banaania (voi jättää poiskin)

1. Lämmitä maitoa hiukan ja sekoita hunaja joukkoon.

2. Lisää muut aineet.

3. Käytä pujassa. Ennen tarjoilua panchamruthamin voi viilentää jääkaapissa.

P.S. Koska ugadi ehti mennä jo, voi nektaria valmistaa vaikkapa navratrin päättymisen kunniaksi, joka tänä vuonna ajoittuu huhtikuun 8.:lle päivälle.

Kuten aina, jumalille tarjottavaa ruokaa eli prasadia ei saa maistaa sen valmistuksen aikana ja jumalien on annettava syödä sitä ensin rauhassa. Tämän jälkeen prasadin voi jakaa ihmisille, ja hindut käyvät usein tarjoamassa prasadia myös ystäville, sukulaisille ja naapureille. Prasadista ei saa kieltäytyä ja se on syötävä viimeistä tippaa myöten loppuun (jos tämä ei ole mahdollista, prasadin voi kaataa intialaisen pyhän basilikan eli tulsi-kasvin juureen). Prasad ei koskaan saa sisältää lihaa, sipulia eikä valkosipulia.

Tuliaisia Pakistanista

Pakistanin ja Pohjois-Intian, varsinkin Punjabin alueen ruokakulttuurit ovat historiallisista syistä hyvin samankaltaisia.

P:n pakistanilainen tuttava toi eilen reissultaan kotimaahan tuliaisina suosikkejani, kaardemummalla maustettuja maitomakeisia eli Intiastakin tuttua barfia, jota voisi kai kuvailla kuivaksi mutta pehmeäksi toffeeksi. Tästä ei karkki parane!

Lisäksi sain varsinkin Punjabin seudulla jälkiruokiin ja makeisiin käytettävää kiinteään muotoon tiivistettyä makeaa, rasvaista maitoa eli khovaa (khoya, khoa), jonka pilkoin ja laitoin pakkaseen odottamaan inspiraatiota. Olen muutamaan kertaan maistanut tuttavamme tekemää riisivanukasta eli kheeriä, johon on lisätty tätä ihmeainetta, ja tuo vanukas maistuu sekin kuin juoksevalta karamellilta.

Pala kiinteää, kaardemummalla maustettua khovaa.

Näkyvissä on muutama lisäkilo, ennen kuin saadaan nämä herkut tuhottua. Iik. Eiköhän khovasta jotakin kokkaillakin lähitulevaisuudessa.

Hedelmiä vaniljakiisselissä intialaisittain - Mixed fruit custard

Granaattiomena-banaanivanukas.

Tunnetuimpia intialaisia jälkiruokia lienevät kermaiset riisi- ja vermicellivanukkaat. Tässä hiukan hedelmäisempi, valmista vaniljakastikejauhetta hyödyntävä erittäin helppo resepti, josta saa halutessaan vielä kevyemmän käyttämällä rasvatonta tai vähärasvaista maitoa ja sokeria vain vähän...vaikka parhaimmalta tämä maistuu rasvaisesta maidosta tehtynä ja kunnolla makeutettuna. Esanssinen ja värikäs hedelmäjälkkäri on varsinkin lasten makuun, mutta tunnustan, että tykkään tästä itse myös aivan hirveästi. :’D

Custard powder -jauheita on saatavilla etnisistä ruokakaupoista eri makuisena. Vanilja toimii mielestäni ehdottomasti parhaiten, banaanin makuisesta (virheostos vuosien takaa) näen edelleen painajaisia. Itse käytän Laziza-merkkistä kiisselijauhetta. Paketin kyljessä on ohje kiisselin tekemiseen, mutta mielestäni se saa olla hiukan paksumpaa ja makeampaa, joten alla reseptissä on itse käyttämäni määrät. Yksi paketillinen valmisjauhetta tuntuu kestävän loputtomiin, jos tätä ei nyt ihan joka viikko tee. Varmasti myös itse tehty ja vaikkapa sahramilla kellertäväksi värjätty vaniljakiisseli sopisi tähän.

Pakistanilaisen Lazizan custard powder löytyi muistaakseni Mughal-liikkeestä Hämeentieltä.

Kiisselin kaverina voi nauttia mitä tahansa hedelmiä, mutta omaan makuuni hyviltä maistuvat ainakin banaani, granaattiomenansiemenet ja halkaistut viinirypäleet.

Jos valmistat vaniljakastikkeen etukäteen jääkaappiin, sekoita kuitenkin hedelmät kastikkeeseen vasta juuri ennen tarjoilua. Jos hedelmät seisovat kastikkeessa pitkään, niiden maku ja väri liukenee vaniljakastikkeeseen ja itse kastikkeesta tulee vetistä. Lisäksi kiisselin päälle muodostuu ”kettu” eli ohut kalvo, jolloin valmiit annokset eivät näytä jääkaapissa istuttuaan enää kovin näteiltä.

Hedelmiä vaniljakiisselissä (kaksi aivan valtavaa annosta)

- 4 rkl vaniljan makuista custard powder -jauhetta, esim. Laziza
- ½ litraa maitoa

- 3-4 rkl sokeria
- vapaavalintaisia hedelmiä, esimerkiksi banaania, omenaa, viinirypäleitä, granaattiomenaa, kiiviä

+ halutessasi: rouhittuja pähkinöitä, esim. pistaasipähkinöitä tai manteleita kastikkeen sekaan tai vain päälle koristeeksi


1. Valmista vaniljakastike: sekoita kiisselijauhe pieneen tilkkaan maitoa ja aseta sivuun odottamaan.

2.  Kuumenna loput maidosta ja sokeri kiehuvaksi hämmentäen maitoa varovasti esim. lastalla, jottei maitoon muodostu kuplia.

3. Kun maito kiehuu, valuta kiisselijauhe nauhana maidon joukkoon sekoittaen samalla nopeasti. Aseta kiisseli sivuun jäähtymään ja lopuksi jääkaappiin.

4. Ennen tarjoilua: Pilko hedelmät ja irrota granaattiomenan siemenet sekä hienonna pähkinät.

5. Sekoita edelliset, ripottele päälle vielä muutama granaattiomenansiemen tai pähkinä ja tarjoile.

Kun näin nämä lasit kirpparilla, oli vain pakko ostaa ne. Ihan pakko. Olivat kyllä hirmuisen arvokkaat ja kalliit (50 senttiä kipale).