lauantai 25. tammikuuta 2014

Kumina, juustokumina, intiankumina ja muutama kaverinsa


Ylhäällä juustokumina (cuminum cyminum), alla vasemmalla ruskea intiankumina ajwain (trachyspermum ammi, carum copticum) ja oikealla musta ryytineito (nigella sativa).

Liittyen tulossa olevaan postaukseen jogurttiperunoista päädyin selvittelemään kuminatermien viidakkoa. Koska ns. mustakumina eli nigella, kumina ja juustokumina eli roomankumina menevät usein sekaisin, ajattelin nopeasti lukaisevani asiasta yhden lähteen, jonka jälkeen voisin tiivistää niin sanottujen kuminoiden erot yhdessä kappaleessa. Istuttuani muutaman tunnin epätoivoisena läppärini edessä totesin, että homma ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen.

Ilokseni kuitenkin löysin nigellalle eli mustakuminalle paremman suomennoksen, ryytineito. Uuteen nimeen tottuminen käytössä tosin kestänee hetken. :)



Ryytineito (nigella sativa).

Kuminalajikkeista (joista monet eivät ole keskenään mitään sukua eivätkä kasvitieteellisesti kuminaa lainkaan) puhuttaessa on totuttu sättimään ennen kaikkea suomen ja englannin välillä sattuneita käännöskukkasia, jonka vuoksi ”se oikea” kumina, englannin cumin on meillä käännetty juustokuminaksi ja caraway puolestaan kuminaksi. Tutustuessani itse kuminatermien viidakkoon tämä osoittautui kuitenkin pienimmäksi ongelmaksi.

Jos et halua hämmentyä termeistä lisää, hyppää suoraan taulukkoon!

Suomen- ja englanninkielisten termien lisäksi sekaannusta aiheuttavia esimerkkejä on runsaasti. Varsinkin lännessä black cumin voi viitata niin ryytineitoon eli nigellaan kuin myös ns. mustaan kuminaan, juustokuminansiementä tummempaan, käppyräisempään ja ohuempaan siemeneen, jota ei Suomessa en ole juurikaan tavannut. Saman voi todeta esimerkiksi google-haulla ”black cumin”, jolloin väittää tällä nimellä kutsuttavan molempia siemeniä, vaikka kyse todella on eri kasvista. Oikeastaan se enemmän juustokuminan näköinen kala jeera ei taida olla siemen lainkaan, vaan hedelmä.

Latinaksi hindin ajwainilla eli englannin carom-siemenellä (trachyspermum ammi) taas on valtava määrä kasvitieteellisesti hyväksyttyjä synonyymejä, kuten ammi copticum, carum copticum ja trachyspermum copticum! Suomessa tätä maustetta kutsutaan mm. intiankuminaksi, vaikka juustokumina eli jeera on toki intialaisessa ruoanlaitossa huomattavasti yleisempi.

Ehdin jo päivitellä, että kaikkein helpoin tapa välttyä käännöskukkasilta on pitäytyä hindin termeissä – mutta kappas, shahi jeera ja kala jeera viittaavat Intiassakin lähteestä riippuen kahteen eri mausteeseen. Samalla huomaa, että sikäläinen yleisnimitys kuminalle eli jeera on Etelä-Aasiassakin ollut käytössä myös osana sellaisten edellä mainittujen mausteiden nimiä, jotka eivät ole jeeran sukulaisia lainkaan – ulkonäölliset yhtäläisyydet ja käyttötarkoitus (kaikkia näitä laitetaan ruokaan) ovat todennäköisesti johtaneet siihen, että niitä jokaista on ryhdytty nimittämään jonkinlaiseksi jeeraksi.

Mikäs sen hauskempaa kuin lisäksi todeta, että monista näistä mausteista on käytössä ei ainoastaan yksi, vaan kaksi tai kolmekin nimeä yhdellä ainoalla kielellä! Esimerkiksi ryytineitoa kutsutaan sipulinsiementä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi englanniksi myös nimellä onion seed, vaikka sipulin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, enkä uskalla edes ajatella, miltä sipulinsiemenet intialaisessa ruoassa maistuisivat.

Kokosin nimitykset joka tapauksessa alla olevaan taulukkoon, joka toivottavasti selvittää kuminakaaosta muille kotikokeille.

Kannattaa huomata, ettei taulukon käyttökään auta siinä tapauksessa, että mauste on ruokaohjeessa nimetty väärin, mitä tapahtuu termien yleisen sekamelskan vuoksi ymmärrettävästi paljon. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan selvittämään oikean mausteen ulkonäön perusteella. Intialaisissa ruokakaupoissa mausteen nimi lukee useimmiten pakkauksen päällä hindiksi, mutta myös englanninkieliset termit ovat käytössä.

Lopuksi on sanottava, etten usko, että olisi mahdollista löytää totuus siitä, mikä lajike nyt oikeasti on se niin kutsuttu musta kumina taikka aito shahi jeera. Kieli on ”vain” järjestelmä – se on sopimuksia siitä, millaisia merkkejä kustakin asiasta tai ilmiöstä käytetään ihmisten välisessä viestinnässä, ja kunhan kaikki asiasta keskustelevat ymmärtävät, mistä on kysymys, lienee aivan sama, vaikka intiankuminaa kutsuttaisiin esimerkiksi timjamiksi (kuten muutama lähde väittää virheellisesti edelleen, mutta se on jo toinen juttu!).


Pieni suuri kuminataulukko (linkit valokuviin suomenkielistä nimeä klikkaamalla)



suomi
latina
englanti
hindi
nigella sativa
nigella/onion seed/black cumin*
kalonji/ mangraila/
kala jeera*
carum carvi
caraway/Persian cumin
shahi jeera**
trachyspermum ammi/carum copticum
carom/bishop’s weed
ajwain
cuminum cyminum
cumin
jeera
bunium bulbocastanum
black cumin*
kala jeera*/ shahi jeera**

* Sekä nigella sativaan että bunium bulbocastanum -kasviin viitatataan joskus englanniksi black cumin -ja hindiksi kala jeera -termillä (lähde).
** Shahi jeera eli ”kuninkaiden jeera” on paikoittain käytössä sekä carum carvista että bunium bulbocastanumista.
*** Käännetty suoraan englannista/hindistä. Mauste on Suomessa hyvin vähäisessä käytössä, eikä sillä tiettävästi ole vakiintunutta suomennosta. Intian itäosissa kala jeeraa vastaava nimitys viittaa nigella sativaan, vrt. ensimmäinen alaviite yllä.

Intialaisessa ruoanlaitossa olen itse toistaiseksi käyttänyt yllä olevista vain kolmea yleisintä, eli ryytineitoa, intiankuminaa ajwainia ja juustokuminaa jeeraa, jotka poseeraavat pääkuvassa. Näistä jeera on ehdottomasti yleisin ja käytössä suorastaan valtaosassa intialaisia ruokia joko kokonaisena tai jauhettuna. Maultaan huomattavan erilainen intiankumina ajwain sopii hyvin muun muassa pakora-mykyihin, mutta jeeran korvikkeeksi se ei suoranaisesti käy. Pohjois-Intiassa ja Pakistanissa taas käytetään joskus ryytineitoa ruoanlaitossa jeeran ohella.

Intialaisessa ruoanlaitossa pääosassa on juustokuminansiemen
eli jeera (
cuminum cyminum).

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus. Enpä ole ennen ryytineidosta kuullutkaan. :-D

    Rupesin oikein miettimään, kuinka itse eri lajikkeita kutsun, eikä suomi ole kyllä paljon käytössä. Jeera, ajwain, nigella/kalonji, kala jeera ja shahi jeera taitavat olla tavallisimmin käyttämäni nimitykset, vaikka aika harvoinhan noita viimeksi mainittuja tulee käytettyä (ruoanlaitossa siis).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hindinkieliset nimet ovat kyllä käteviä, kun välillä niitä ei englanninkielisissä blogeissakaan käännetä lainkaan. Ja ehkä ihminen oppii käyttämään ensisijaisesti sitä nimitystä, jonka on oppinut ensin, oli se millä kielellä hyvänsä.

      Minusta ryytineito on hämmentävän suomalainen ja suorastaan kansallisromanttisen kuuloinen nimitys mausteelle, jota olin tottunut pitämään oikein peri-intialaisena!

      Poista
  2. Vai on ajwainkin kuminaa! Tämä selvensi (tai sekoitti) päätäni kun en ole oikein hahmottanut että mikä se ajwain oikein onkaan ja olisiko sille parempikin nimi kun kieleni ei tuohon nimeen meinaa taipua :-) Kiitos taas tietoiskusta. Taidan alkaa nimittää sitä koptikuminaksi kun intiankumina toisi kuitenkin mieleeni vaan dziiran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, ettei intiankumina/ajwain ole kuminaa kasvitieteellisessä mielessä (vaikka kuinka yritin, tietoa mahdollisesta sukulaisuussuhteesta jeeraan en löytänyt niin mistään - ehkä kukaan ei ole asiaa pohtunutkaan, koska englanniksihan carom-nimityksessä ei ole mitään kuminaan viittaavaa, joka ihmisiä sekoittaisi), mutta Suomen oloissa "etuliite-kuminaa" kyllä. :D

      Olisipa kiva saada tähänkin selvyys, itse en onnistunut kuin listaamaan nuo eri nimitykset taulukkoon, mutta kasvitieteellisistä luokituksista olen pihalla.

      Poista
    2. Samapa tuo mille se on sukua, kunhan sillä on nyt nimi! :-D Olen ajwainia käytellyt ja sadatellut että miten onkin niin vaikea nimi.

      Poista
    3. No eipä se ajwain oikein suomen kieleen istu. :D

      Poista
  3. Muuten hyvää asiaa, mutta ko. kasvit ovat kyllä ihan omia eri lajejaan, ei lajikkeita. Maailmassa on ehkä 300 - 315 000 eri kasvilajia, kun taas vastaavasti tarhaomenasta, Malus domesticus, tunnetaan ainakin 7 500 lajiketta; kuitenkin kyseessä on yksi laji.
    Roomankuminasta on käytetty myös nimeä maustekumina (spiskummin ruotsiksi). Mustakumina on mielestäni käypä nimi, ryytineito ja tarhaneito voivat yhtälailla mennä sekaisin, ja toisaalta, olemmehan oppineet että pippuritkin ovat useista eri kasveista peräisin. Miksei siis (pitempinimiset) kuminatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä hyödyllisistä tiedoista! Ja oikein hyvä huomautus, koitan saada tuon termistön myös blogijuttuun pian korjattua. Huolimattomuuttani en tosiaan kiinnittänyt huomiota lajin ja lajikkeen eroon.

      Poista
  4. Bunium bulbocastanum -lajille olen löytänyt "musta kuminan" lisäksi kaksi muutakin suomennosta: maakastanja ja kaukasian kumina.

    VastaaPoista