maanantai 13. toukokuuta 2013

Porkkanakeitto inkiväärillä - Gajar adrak ka shorba

Porkkanakeitto inkiväärillä ja appelsiinilla paistattelee kuvauksen ajan päivää parvekkeella.

Omistan hyllyllisen keittokirjoja, joiden kauniisiin kuviin ja värikkäisiin kansiin hurahdan helposti kirjakaupassa. Helsingin Akateemista välttelen tällä hetkellä, jotta en tuntisi jääväni paitsi sen upeista intialaisista keittokirjoista, joihin budjetti ei kuitenkaan veny – eräskin upea teos maksaa 70 euroa ja on niin kummallisen muotoinen, ettei edes mahtuisi hyllyyni.


Toinen syy, miksi minun pitäisi pysytellä kaukana keittokirjoista, on se, etten lopulta saa niistä käyttööni kuin muutaman reseptin. Kotiin tultuani käy usein niin, että jaksan selailla ostokseni läpi, mutta kokeilla oikeasti korkeintaan muutamaa ohjetta. Jos ensimmäinen yritys menee vielä pieleen, en edes välitä koettaa onneani kirjan muiden reseptien kohdalla.

On keittokirjoista kuitenkin se ilo, että saan täältä Suomestakin käsin hiukan lisää osviittaa siihen, millaisia vihannes- ja makuyhdistelmiä intialaisessa keittiössä onkaan keksitty. Samantyyppisiä reseptejä voi sen jälkeen etsiä vaikka blogeista ja päätyä omille korville hyvältä kuulostavaan versioon. Hiukan ongelmallista on kuitenkin, että ruokalajia koskaan maistamatta en välttämättä tiedä, millaista ruoan olisi edes tarkoitus olla, joten saatan tehdä valmistusprosessissa tietämättäni virheitä. Esimerkiksi yksikään keralalaisen keittiön resepti ei toistaiseksi ole onnistunut käsissäni haluamallani tavalla. Monet intialaiset keittokirjat ovat sitä paitsi yleisteoksia, joissa alueelliset ja kotiruoanlaiton vaikutteet on enemmän tai vähemmän siloteltu pois: niistä ikään kuin puuttuu persoonallisuus ja se henkilökohtainen vivahde, joka tekee ruoasta vielä maukkaampaa. Kasvissyöjälle useimpien hakuteoksien resepteistä on lisäksi jo valmiiiksi jokseenkin hyödyttömiä melko suuri osa.

***


Olipas epähoukutteleva johdanto, kun aion nyt kuitenkin postata tähän keittokirjasta bongatun reseptin. :D Joskus nimittäin onnistaa, ainakin sen yhden ohjeen verran. ”The Healthy Indian Kitchen” -teoksessa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä tähän kevyeen porkkanakeittoon, jossa mausteina on inkivääriä, kanelia/kassiaa ja appelsiinia. Huomion kiinnittymiseen saattoi vaikuttaa se, että tämä resepti on kirjassa ensimmäisenä. Ohje on vuosien varrella osoittautunut erittäin luotettavaksi. Raasteena kypsennetty porkkana soseutuu helposti samettiseksi, ja maut sointuvat kokonaisuutenakin yhteen.

Itse kirja käsittelee ayurveda-ruokavalion mukaista ruokaa, joten tiedoksi 
pitta-henkilöille: tätä ei suositella teille, sillä keitto on perusluonteeltaan lämmittävää. (Tunnustan, että itse en tosin ole edes jaksanut selvittää, mihin kolmesta ayurveda-tyypistä kuulun.)
Monisha Bharadwaj: The Healthy Indian Kitchen. (Carlton Books Ltd., 2003.) Kirjan ohjeet ovat moderneja versioita intialaisista klassikoista ja kevyttä intialaisvaikutteista terveysruokaa.

Porkkanasosekeitto kahdelle (tai neljälle illallisen alkuruokana)


- 4 keskikokoista porkkanaa raasteena
- 1 rkl öljyä paistamiseen
- pieni pala tuoretta inkivääriä silputtuna
- pätkä kanelia tai kassian kuorta
- 3 dl vettä
- 1 tl sokeria
- suolaa
- loraus kermaa
- yhden appelsiinin mehu
- haluamasi määrä vettä laimentamiseen
- päälle: tuoretta korianteria

1. Paista kanelia/kassiaa ja inkivääriä öljyssä hetki.

2. Lisää porkkanaraaste. Paista, kunnes porkkana on hiukan kuullottunut.


3. Lisää 3 dl vettä (tai sen verran, jotta raaste peittyy. Jos keitto on alussa liian nestemäistä, vettä on vaikea saada vähentymään, joten sitä on parempi lisätä tässä vaiheessa vain vähän).

4. Kun porkkanaraaste on kypsää, poista kanelin/kassian pala ja siirrä kuuma seos jäähtymään hetkeksi soseuttamista varten. Sekoita intialaisella tehosekoittimella tai tavallisella sauvasekoittimella tasaiseksi.

5. Kuumenna keitto uudelleen kiehuvaksi. Lisää suola, sokeri, kerma, appelsiinimehu ja vettä nesteeksi haluamasi määrä. Älä jatka keittämistä appelsiinimehun lisättyäsi.


6. Tarjoile korianterisilpun ja leivän kanssa.

2 kommenttia:

  1. Minulla oli ihan sama juttu keittokirjojen kanssa! Ostelin niitä ihan hullun lailla, mutta sitten en kuitenkaan kokannut niistä juuri mitään. Ihmettelen sitä, miten keittokirjat näyttävätkin kaupassa aina niin houkuttelevilta, mutta sitten kun niistä alkaa etsiä jotain oikeasti kokattavaa, ohjeet eivät tunnukaan enää yhtä hyviltä.

    Nykyään en osta keittokirjoja ollenkaan, mutta ruokalehtiä ostan edelleenkin - ne ovat toinen "paheeni". Mitä kaikkia ihania ruokalehtiä Suomestakin nykyään saa!

    Ihanan kuuloinen ja näköinen keitto. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ruokalehtiä olisi ihana hamstrata kyllä Intiastakin! Stockallahan on toki valtavan houkuttelevia lehtiä myös vino pino...

      Kokeilemattomat reseptit aiheuttavat lisäksi pientä syyllisyydentunnetta aina, kun kävelen keittokirjojen ohi. Olisi varmaan parasta myydä tai lahjoittaa niistä osa, jos vain luopuminen ei olisi niin vaikeaa! Kyllähän minä joskus vielä järjestän piskuisella kerrostaloparvekkeellani sellaiset 50 hengen Strömsö-henkiset idylliset puutarhajuhlat, johon tarvitsen kaikkia niitä reseptejä...? :D

      Poista